Baarissa toisiimme kaksistaan katellaan ja kun me lähetään kotiin, niin taksissa tapellaan. Ikeasta mööpeleitä lisää ladotaan. Kaikki on hyvin, kun asiat sisään padotaan. Varotaan, mitä sanotaan: joku vois suuttuu. Se ois ihan kauheeta, jos jokin vois muuttuu.
Yhdessä kiroillaan ja pyykit pestään. Vaiks on vaikeeta, niin kovat tyypit kestää. Tää on ku kriisipalaveris: jos kamat levis, ni mitä vittuu naapuritki ajattelis? Ei, meiän pitää vaikeudet ylittää. Mä hyvitän pahat teot, meiän pitää yrittää. Etsä muista, miten rakkaus alko sykkiä? Nyt ei puhuta mitään, ku oltais mykkiä.
Istutaa omis vitun tuoleissaan. Ei samaa sohvaa, ei ees samoissa huoneissa. Soitin jauhaa vinyyliä vanhaa, sää on harmaa. Tää on kunnollist idyllii. En tiedä, mitä meille oikein kävikään. Vähintä, mitä pitäis tehdä, olis välittää. Lapsi piirrustuksii lattial värittää,