IRC-Galleria

Mulla on niin orpo olo. Ei oo ketään täällä. Oon vaan yksin mun huoneessa. On tosi outoa nukkua yksin, saati sit nukkua ihan yksin sängyssä, ilman omaa "patteria" siinä vieressä. Haluan vaan niin paljon et joku tulis ja halais, tai olis vaan ihan vieressä. Oltais vaan. BLAAH HEMMETIN VÄLIMATKAT.

Kaipaamisesta puhuminen toi mieleen senkin, että on ollu ihan järjetön ikävä Petteriä. Elämä on oikeasti tullu paljon tylsemmäksi ja kurjemmaksi. Uskon ihan sataprosenttisesti siihen että koira (tai muu vastaava) vähentää stressiä ja on hyväksi terveydelle. Kaipaan ihan vaan sitä et saisin pitää sitä vieressä, silitellä ja rapsutella, sitä ku se nuolaisi kättä kun se tykkäs tai halus jotain, sen ilmettä kun se keksikin vanhoilla päivillään riehua ja retuuttaa vaikka hanskoja meidän luo että LEIKI. Sitä ku se aina aamulla hyppäs viereen ja siinä vielä oli ihana köllötellä jonkun aikaa, kunnes se rupes vaatimaan että nyt ois kyllä jo aika nousta. Sitä ku tuli kotiin ja se vinku ja vääntelehti tossa lattialla ilosta. Rakastin käydä sen kanssa lenkillä joka päivä. Nyt en käy oikeestaan yhtään. En tiedä paljon tylsempää ku yksin noiden teiden käveleminen, ku en voi muuta miettiä ku kaikkia juttuja mitä missäkin Petterin kanssa tehtiin. Kaipaan sitä enemmän ku uskois.

Aina ku nään koiran jossan tutuilla, silittelen sitä ja silleen, mutta en keksity muuhun ku et se ei oo Petteri. Ehkä vähän sairasta.

Jännittää ku Hannan koira tulee meille viikoks. Se on varmaan niiiin ihana ku se on ihan pentu vielä :) Oma koirakuume tosin varmasti vaan pahenee. Vaikka haluunkin vaan Petterin takasin.