IRC-Galleria

Kävin äsken katsomassa tanssitaiteilija Pia Lindyn videoteoksen "Kohta joku tanssii" ja tulin todella hyvälle mielelle. Teoksessa oli haastateltu useita poliitikkoja joiden piti vastata esitettyihin kysymyksiin liikkeillä. Hauska nähdä pukumiehiä ja jakkupukunaisia noinkin inhimillistettynä. Tämä etenkin kun suu pajattaa poliitikolle tyypilliseen tapaan taukoamatta, mutta heidän äänet on poistettu, että pääasiaksi nousee itse liike.

Teoksen jälkeen keskutelimme kulttuuripolitiikasta ja etenkin tanssin tilanteesta. Videolla esiintyneiden poliitikkojen ilmeet näyttivät kovin ilahtuneilta päivän pirityksestä ja useimmat vastasivat kysymykseen: "Missä tanssi tapahtuu?" vastauksella "Jatkuvasti kaikkialla". Puhetta on aina paljon, mutta missä siis tanssin arvostus lymyää konkretian tasolla. Tai noh, itseasiassa ongelma on melkein minkä tahansa kulttuurimuodon arvostamisessa jos kaupungin budjettia katsotaan. Esim. Joensuun taidemuseossa on kuulemma päätetty säästötoimenpiteenä jättää vakuuttamatta kaupungin taidekokoelmia. Jotenkin vain tanssi joutuu keikkumaan siellä häntäpäässä hieman sirkuksen, performanssitaiteen ja tilataiteen yläpuolella kulttuurin sisäisessä hierarkiassa. Joensuun elinvoimaisuuden ja asukkaiden hyvinvoinnin vuoksi kaiken taiteen ja kulttuurin edellytyksiä on tarpeellista parantaa rahallisesti.

Sen lisäksi, että tanssi on merkittävää taiteen kentällä, on tanssi myös merkittävä liikuntaharrastus monelle. Päätöksenteon sukupuolittuneisuus näkyy aika selvästi siinäkin, että maskuliinista kilpaurheilua kuten vaikkapa jääkiekkoa tuetaan huimasti, mutta liikuntamuodot joilla on feminiininen mielikuva kuten tanssi tai ratsastus jätetään omilleen.

Joensuussa on paljon taitavia ihmisiä joille pitää antaa kunnollliset edellytykset tuottaa laadukasta tanssitaidetta, sekä kulttuuri- ja liikuntaharrastusmahdollisuuksia kaiken ikäisille. Ehkäpä vielä joskus näemme Joensuussa oman kaupungin rakennuttaman tanssitalon ja lisää ammattimaisia tanssiteoksia.