IRC-Galleria

Tänään matkustin junalla pitkästä aikaa. Oli oikein positiivinen kokemus, kun oli kunnon juna, jossa oli ihanan pehmeät penkit. Kuului tasainen humina ja pieni puheensorina. Minä olin juuri syönyt, eli mahani oli täynnä. Niin mitäs sitten tapahtuikaan. Ennen Heinäveden asemaa mie nukahdin ja kun seuraavan kerran heräsin näin Huutokosken aseman.

Kolmeen päivään Namibiasta ei ole kuulunut mitään. Päätin lähettää tekstarin, koska en enää kestänyt. Mie kuvittelin kaikkea leijonan hyökkäyksestä aina kapinallisten iskuun saakka. No onneksi Namibia on suhteellisen länsimainen demokratia, ettei siellä oikein mitään kapinallisia ole. Mut ei sitä tiedä, mitä Angolan puolelta on eksynyt rajan yli Namibiaan.

Siis voin ihan hyvin sanoa että Namibia on länsimainen demokratia, jos Vanhanen voi sanoa että Venäjän länsimaalaisuuskehitys jatkuu noiden vaalien myötä. Valitan, mutta mie en nyt vaan pääse tästä niin helpolla ylitse. Tiedän, olen oppinut että maailma on julma paikka. Ei voi mitään jos jossain on slummeja ja köyhiä ihmisiä tai jos jonkun maan vaaleissa ei oikeasti olla kiinnostuneita kansan mielipiteistä. Tai jos joku maa on pahasti isompaa naapuriaan vasten rähmällään. Mut jos me vaan aina kaikki hyväksytään, jos ihmisoikeuksilla, demokratialla ja itsenäisyydellä ei ole mitään väliä, niin mitä hemmettiä varten nuo termit on edes olemassa. Haudataan noi termit niin syvälle Suomen moreeniin kun kaivurin kauhan piikit iskevät. Ja aletaan elämään arvovapaata elämää, eikä tekopyhästi esitetä mitään semmoista, mihin me ei pystytä.

Tämä päivä meni nopeasti. Kohta on jo viikko kulunut, tätä odotusta. Mutta hyvin mie olen pärjännyt vaikka vähän sielussa kaipaus jäytääkin..No mie toivon että siellä jossain jäytäisi myös, edes vähän..