IRC-Galleria

Anssi Kela - Nummela


Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat.
Kävelytän koiraa ja mieleen palaa vuodet parhaimmat.
Tuosta ojasta me silloin fillareita naarattiin
Jälkeen vedonlyönnin, jossa jälleen hulluus punnittiin.

Koulussa kavereiden kesken me tytöt jaettiin
Ne kiljui välitunneilla, kun niitä takaa ajettiin
Ja kun faijan bändi soitti, vein kaikki katsomaan
Kuunnellessain tunsin poltteen - mun piti päästä soittamaan

Mun täytyy kävellä näin.
Mun täytyy kävellä näin,
Kun jotain herää sisälläin.

Minä olin kahdentoista, kun me maalle muutettiin.
Ja vain vuotta vanhempana katsoin, kun faijaa haudattiin.
Mutsille jäi neljä lasta, uusi talo velkoineen,
Mutta jotenkin se selvis - elämä alkoi uudelleen.

Me silloin kavereiden kanssa tämä puisto vallattiin
Meidän mopot kulki kahtasataa, tuon sillan kaiteilla käveltiin
Ja me tiedettiin, miten koko kylän katuvalot sai sammumaan
Aloin kirjoitella lauluja, ne käsittelivät kuolemaa

Mun täytyy kävellä näin.
Mun täytyy kävellä näin,
Kun jotain herää sisälläin.

Löysin elämäni naisen ja me yhteen muutettiin.
Olin kakskytviis, kun sanoin: "Please, eikö mentäis naimisiin?"
Nyt meil on omakotitalo, vaimo työkseen opettaa.
Minä nukun päivät ja valvon yöt - nää biisit pitää kirjoittaa.

Koiran kanssa joskus myöhään harjulle me kiivetään
Ja sieltä käsin katsellaan nukkuvaa Nummelaa.
Ja mä kelaan, että kaikki taitaa olla kohdallaan.
Mä taidan kuulua tänne...

Mun täytyy kävellä näin.
Mun täytyy kävellä näin,
Kun jotain herää sisälläin.

Mun täytyy kävellä näin
Mun täytyy kävellä näin
Kun jotain herää sisälläin
(3x)