oon meinannu kirjottaa tän jo niin monta kertaa ja sanoo nää asiat mut en vaan jotenkin pysty ikinä avaamaan suutani sillon kun pitäs ja sitten se on aina jäänyt.oot auttanu mua tosipaljon vaikket sitä ehkä ite silleen ymmärräkkään,pelkkä jo se että oot jaksanu kuunnella on auttanu jaksamaan,varsinkin siinä yhdessä vaiheessa ku en ois jaksanu mitään mutta piristit mun päiviä olemalla mun kanssa yms.kertomalla tosi tosi toosi huonoja juttuja,siksi ne kyllä onkin niin hauskoja. tuli tossa joku pariviikkoo sitten tunne et onpas jääny tuo näkeminen vähälle siitä mitä se oli jonkun aikaa
sitten.ja ainakin mun mielestä oli hauskaa sillon.kierrellä vaa paikkoja ja jutella sinu kanssa asioista.jos saisin sen ajan takasi mitä on menny ohi esimerkiksi sen takia ku on ollu kaikkea muuta kokoajan,niin todellakin ottasin sen
takasi.en haluu että koskaan,koskaan lähdet mun elämästä.korosta vaikka gallerian vierailut jos et muuta kuhan pysyt siinä,etkä unohda,minä en ainakaan unohda sinua,en ikinä.hassu.(: