IRC-Galleria

voi vittujee! näin viimeyönä unta ja kaikki muistot niiltä huonoilta ajoilta tuli unessa takasin mieleen ja muistin kaiken ku salamana aamulla ja nyt en voi unohtaa niitä haavoja mitä muhun on jääny,siis ku mulla meni muisti niiltä ajoilta ja mulla oli hyvä olla ku en muistanu niitä juttuja mutta nytten ku muistan ne niin oon ihan hajalla taas.olisivat vaan pysyny poissa,maailman pahimmat asiat mitä mulla on ollu niin palaa takasin...oikeesti voin sanoa että en ole itkeny varmaan vuoteen koska en enää tuntenu samallatavalla näitä herkkiä tunteita ku olin yksinomaan jo niin turtunu niihin mutta tänä aamuna todella itkin sen vuoden edestä,enkä pystyny lopettamaan ku muistin sen kaiken paskan taas enkä nyt enää voi unohtaa sitä,ja nyt vaikka mulla on lääkkeet tuntuu et se sama paska jatkuu siitä mihin se jäikin,mikä avuksi?olo on niin säälittävä ja tuntuu ku mun olis vaan pakko jatkaa tätä kehää niin kauan ennen ku henki lähtee.ja miks mun sydän ei vaan voi olla kunnossa,niitä kohtauksia tulee niin paljon ja oon jo niin väsynyt niihin,en tiiä enää mite jaksan ku ei voi elää sitä ns normielämää ennen ku pääsee tutkituttaa ton jutun ihan kunnolla.

olispa edes joku joka välittäis aidosti ja olis tukena näinä huonoinakin päivinä.mua on alkanu väsyttää vääntää jotain tekohymyä jokaiselle vastaantulijalle ku tunne mikä on mun sisällä on jotain ihan muuta.en osaa enää rakastaa,siitä on tullu äärinmäisen vaikeaa mulle,tai sit ite teen siitä niin vaikeeta,en vaan osaa luottaa ja koska en osaa hallita itteeni ja omia tunteita niin on vaikeeta kuvitella et pitäis jonkun toisenkin asioita miettiä täyspäiväisesti.oon niin turtunu.tänään menin jopa kouluun yhdeks lopputunniks ja siitä hammaslääkäriin paikkaukseen ja tietty ilman puudutusta,se on kiva ku välillä sattuu.ne jotka on jaksanu lukee tähän asti niin kiitos.mutta jatkan vielä hetken koska tää avautuminen tosiaan auttaa.

välillä mietin tosissani että miks en osaa olla onnellinen vaikka asiat olis kuitenkin ihan ok.kavereilla menee hyvin mikä on tärkeintä ja ihmiset ympärillä on onnellisia.ja meikä vaan kiertää tätä samaa kehää enkä pääse tästä pois.olis edes joku jolle vois ihan oikeesti avautua kaikesta,mutta keneen luottaisin niin paljon?yksi on vain sellainen,enkä halua sitäkään vaivata ku sillä on niin paljon omiakin ongelmia.ehkä mä vaan yritän selvitä yksin ja kattoo mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

ja multa jäi se yks niin mulle tärkeä ihminen tuonne jäppilään ku ite muutin sieltä pois,haluaisin ne ajat takasin ku vietettiin yhdessä aikaa ja puhuttiin kaikesta.nyt tuntuu että sinä,ystäväni,et enää välitä.vai olinko sulle vaan oikeesti joku leikkikalu.en ymmärrä miten jostain ihmisestä voi tulla noin helvetin tärkee ja sellanen että sitä miettii joka päivä ja ku oot menossa nukkumaan et saa nukuttua ku se pyörii vaan sun ajatuksissa,en haluais luovuttaa tän ystävän kanssa,mutta jos hän ei halua enää olla niinkuin ennen,en voi muuttaa sitä,mun pitää vissiin vaan yrittää unohtaa,vaikka tiedän etten siihen pysty koska se oli joskus niin tärkeä,itseasiassa omallatavallaan tärkein.ja rakas...<!3 teit niistä päivistä ku olin sun kanssa elämisen arvoisia,ja olin niinä hetkinä onnellinen...haluun sut takasi mun elämääään!tätä ja paljon muuta olen sulle yrittäny kertoa..anteeks ku oon vaivannu..soittaisit edes...