IRC-Galleria

Novelli


Kaalintuoksuisessa talossa leivotaan kaalisalaattia. Yhtäkkiä kuuluu kirkaisu! Irmeli Tattila karjaisee pelosta, kun hän vahingossa pudottaa lapsensa Juupeli Tattilan, sekä Juhani Tattilan portaista alas pääedellä. He olivat pudonneet kellariin. He kutistuivat kaksikymmentä senttiä ja he ovat aivan sekaisin. Mutta Juhani katosi oudosti heti seuraavana päivänä. Vuodet vierivät ja Juupelista tuli Kaalimaan kylähullu. Lopultakin, kymmen vuoden kuluttua Tattila on uskollinen kaalinkasvattaja, raskaan työn raataja Kaalinkasvattajien Johannes Kastaja! Juupeli on vihdoin kohdannut arvostusta! Oi kun hän on ylpeä. Mutta eräänä aamuna hän herää ja hänellä on outo tunne että jotain on vinossa. Päivästä tulee varmasti omituinen, toteaa Juupeli unissaan ja raapii persaustaan. Hän nousee ylös ja pohtii minne jätti haalarinsa. Hän löytää ne tuolin nojalta ja kiskoo päälleen. Sitten hän pesee hampaat ja tajuaa että kraana vuotaa. Voi kehveli toteaa Juupeli. Sitten hän kaivaa taskustaan ison jakoavaimen! Hän korjaa kraanan. Sitten hän alkaa pohtimaan että pitäisikö joskus siivota, koska huoneessa on 3 vuotta vanhoja pitsalaatikoita lattialla. No nyt ei ole sen aika, miettii Juupeli. Hän on menossa alakertaan, mutta voi surkeus! Juupeli kompastuuu portaissa! Hän pamahtaa keskelle keittiötä ja kappas kehveliä hän on 20 senttiä lyhyempi. Juupelin pituus on enää vain 120 cm. ”No voi KURJUUS! Kiroaa Juupeli.” No nyt on kuitenkin aika mennä töihin. Kun Juupeli astuu ovesta ulos, hän karjaisee kivusta, hänen aistinsa herkistyvät, hän on tarkka kuin norsu. Hän kohtaa myrkytetyn kaalin tuoksun. MITÄHHHHHHHHHELVETTIÄÄÄÄÄÄ????? Karjaisu kuuluu läpi kaalimaan, jopa rajamäkeen asti! Juupeli kaivaa taskustaan kaasunaamarin, jonka hän varasti Kuuban armeijalta vuonna 1960. Hän säntää kaalimaille, ja huomaa että kaikki on pilalla! Elämän työni on valunut hukkaan! Karjaisee Tattilan Juupeli. Hän alkaa vannoa kostoa. Hän miettii jo syyllisen nappaamista kun hän kuulee vaikerointia. Keskellä kaalipeltoa makaa Juupelin kauan kadoksissa ollut kaksoisveli Juhani Tattila! Juupeli huutaa ;
- JUHANI TATTILA! VIHDOIN TAPAAMME JÄLLEEN, ANNA RAKKAALLE VELJELLESI HALI! Juupeli huutaa sydämensä kyllyydestä!
- En ole enää Tattila, Juhani toteaa möreällä viinan, tupakan ja kaalin turmelemalla äänellään. Olen nykyään Juhani Nakkila. Uusi minä. En ole enää veljesi Juupeli. Mutta meidän täytyy yhdessä selvittää kuka on kaalit pilannut.
Juhani nousee ylös, ja he huomaavat olevansa samanpituisia. Ooh, he huudahtavat!
- Tipuitko sinäkin portaista alas? Kysäisee Juupeli.
- Ei, tipuin lentokoneesta, vastasi Juhani möreällä äänellään.
- Selvä, vastaa Juupeli.
Sitten he lähtevät metsästämään kaalien myrkyttäjää. Jäljet johtavat rajamäkeen. He kalauttavat päänsä shell-kylttiin, ja kiroavat niin maan perhanasti. Sitten he menevät shellille ja kysäisevät myyjältä, että onko kaalinmyrkyttäjiä näkynyt.
- Ei ole! Toteaa myyjä ja heittää Juupelin ja Juhanin ulos, koska he haisevat niin saamarin pahalle.
- Voihan hitsi. Toteaa Juupeli.
- Älä muuta viserrä kuomasein. Örähtää Juhani.
Sitten he saavat vainun. Ja törmäävätkin seuraavaksi läppänän heittelijöihin, frisbeegolfareihin.
He löytävät kaalimyrkkyä heidän läppänälaukuistaan! He hoitelevat golffarit sairaalakuntoon, ja lähtevät tyytyväisinä takaisin kohti kaalimaata, mutta hepä eivät tiedä että golffarit eivät oikeasti olekaan syyllisiä, sillä heidät lavasti kaksi rajamäen nerokkainta voroa…