IRC-Galleria

unelmia, hm. aika henkilökohtainen asia. itse olen pohtinut asiaa toisinaan. parasta on lukea ja muistella aikaisempia haaveita ja unelmia esim. vuosien takaisista päiväkirjoista. varsinkin silloin tajuaa, kuinka on itse henkisesti(ja fyysisestikin) muuttunut vuosien varrella. yksi päivä huomasin myös, että elän entistä unelmaani.
ennen, teiniaikoina, halusin olla itsevarma, kaunis, normaalipainoinen, haluttu ja omistaa hyviä ystäviä, pitää lämpimät ja hyvät välit perheeseeni ja sukulaisiini ja omata ihanan jätkäkaverin. tämä ja paljon muuta kuuluu nykyiseen hetkiseen elämääni, unelmaani.

unelmoin kyllä edeleen, tietenkin! vähemmän ehkä kuitenkin, näin iän myötä, materiaalisia asioita. toisinana kuitenkin haaveilen kalliista marimekon asuista ja vacabondin kengistä, mutta jatkan kiertelyä kirppiksillä. nämä materialistiset toiveet ovat kuitenkin ajottaisia ja hetkisiä. mutta olen aina, pienestä pitäen unelmoinut taiteilijan elämästä ja varsinkin taiteilijan nimikkeestä. itse ei itseään voi mielestäni taiteilijaksi nimeltä, sen tekee arvioijat, jne. varsinkin näin uusiin opintoihin ja kouluihin hakuaikana haaveeni taiteilijasta vahvistuu todella. kuitenkin usko, että vahvalla tahdon voimalla pystyn toteuttamaan tämänkin "taiteilija"-unelmani, kuten nuo edelliset teinivuosien unelmat.

tällä hetkellä eniten kuitenkin haaveilen(näen jopa unia) matkustamisesta ja lomasta. abi-vuosi on takana, ja moni moni muu rankka ja stressaava tapahtuma ja tavoite. kuitenkin kaikkia rimoja en ole vielä ylittänyt, sillä edessä on vielä ammattikorkeakouluihin pääsykokeet, viulututkintoni ja moni moni muu koettelemus. olen luvannut itselleeni lomaa, kun kaikki tämä stressi on ohi, mutta milloin? haavee saattaa jäädä vain haaveeksi, sillä opiskelijabudjetti ja aika rajoittaa matkustamista.

kuitenkin toivon, sydämeni pohjasta, että pääsisin ulos tästä stressistä ja saisin muuta ajateltavaa, edes päiväksi tai pariksi. voisin vaikka matkustaa viereiseen, tuntemattomaan kaupunkiin, mutta olen aikaansaamaton asian suhteen. ehkä kuitenkin sitten joskus. onhan minulla koko elämä aikaa vielä matkustella ja lomailla, eikö.