Käyttöohje: Nummela soimaan, muutama hörppy kalijaa vielä ja muiden reserviläisten kanssa yhteen ääneen näin:
Nämä maastot kainuunmaan, kasarmit ja ampumaradat
Katson leirikuvia ja mieleen palaa vuodet armeijan:
Tuosta mäestä me silloin asemia pidettiin
jälkeen harjoituksen, josta jälleen lomilla palkittiin
Tuvassa kavereiden kesken me yhdessä perseiltiin
Puhuttiin hiljaisuudessa kun valot sammutettiin
Ja kun kapiaisen ääni huusi lähti joukkue juoksemaan
Sen huudossa tunsin poltteen - mun piti päästä johtamaan
Mun täytyy tetsata näin
Mun täytyy tetsata näin
Kun jotain hajoo sisälläin
Minä olin kutos tuvassa kun mut aukkiin laitettiin
Ja vain pari kuukautta jälkeen katsoin, kun gonat kotiutettiin
Takin kaulaan kaksi sakaraa, Uusitalo natsoineen
Mutta jotenkin jäin sinne - armeija alkoi uudelleen
Illalla johtajien kanssa ampumaradalla valvottiin
meidän mosat ampu kympin kasaa ja leirinuotiolla lorvittiin
Ja me siedettiin se miten kapteeni meille alkoi huutamaan
Aloin tarkistella kalustoo, lisäsin puuta kaminaan
Mun täytyy tetsata näin
Mun täytyy tetsata näin
Kun jotain hajoo sisälläin
Löysin katkenneen piuhan ja me se yhteen liitettiin
Oli leiriöitä viis kun sanoin: "Please, eikö mentäis reserviin"
Nyt meil on komentopaikka pystys, mortit työkseen movettaa
Minä taistelen päivät ja valvon yöt - nää tehtävät pitää suorittaa
Reservissä joskus myöhään me vapaudessa juhlitaan
Ja sieltä käsin muistellaan me meidän armeijaa
Ja mä kelaan että kaikki mortit nytkin hajoaa
Mä taidan kuulua tänne...
Mun täytyy tetsata näin
Mun täytyy tetsata näin
Kun jotain hajoo sisälläin
Uusimmat blogimerkinnät
- Arbeit macht frei 03.08.
- Kati Päärynäsiideri - Renttu mutta rakas 03.02.
- Anssi Kela - I/08 13.01.
- Tornari - aivan tosi! 13.01.
- Bismarck 26.06.
- Elukan vuosi 01.01.
- Turha väittää vastaan! 20.12.
- Ihana aamu 03.08.
- Lomaviikko 04.07.
- Töissä 11.05.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (4)
- ▶ elokuu 2009 (1)
- ▶ helmikuu 2009 (1)
- ▶ tammikuu 2009 (2)
- ▶ 2008 (2)
- ▶ 2007 (5)
- ▶ 2006 (11)
Blogi
Anssi Kela - I/08Tiistai 13.01.2009 21:54
Tornari - aivan tosi!Tiistai 13.01.2009 20:53
Tykkimies Mihailovilla on omituinen tapa: Missä Tahansa,
milloin hyvänsä hän näkee paperipalasen, hän säntää sieppaamaan
sen, ja katsoo ja huokaa: - Ei se ole tämä.
Mihailovia nuhdellaan, Mihailov joutuu putkaankin,
mutta outo tapa ei vain karise. Mihailov joutuu psykiatrisiin
tutkimuksiin. Äly on keskitasoa parempikin, käyttäytyminen
muuten ihan normaalia. Vain se kummallinen
pakkomielle pysyy kuin perisynti.
Eihän sellaista miestä voi pitää armeijassa. Mihailivov saa
kotiuttamispaperin. Katsoo sitä pitkään ja huudahtaa:
- Tämä se on!
Luotettava lähde:
RYSSÄ KUOLEE NAURUUN (Russia Dies Laughing)
© 1983 by Pop-Kirjat Ky.
milloin hyvänsä hän näkee paperipalasen, hän säntää sieppaamaan
sen, ja katsoo ja huokaa: - Ei se ole tämä.
Mihailovia nuhdellaan, Mihailov joutuu putkaankin,
mutta outo tapa ei vain karise. Mihailov joutuu psykiatrisiin
tutkimuksiin. Äly on keskitasoa parempikin, käyttäytyminen
muuten ihan normaalia. Vain se kummallinen
pakkomielle pysyy kuin perisynti.
Eihän sellaista miestä voi pitää armeijassa. Mihailivov saa
kotiuttamispaperin. Katsoo sitä pitkään ja huudahtaa:
- Tämä se on!
Luotettava lähde:
RYSSÄ KUOLEE NAURUUN (Russia Dies Laughing)
© 1983 by Pop-Kirjat Ky.
BismarckTorstai 26.06.2008 01:28
Näin keskiviikon ratoksi pisti runoitikka - annoin sen imiä enkä tappanu heti.
Saksan ylpeys
lännen tympeys
oli tastelulaiva suuri,
Bismarck, no sepä juuri.
Nimetty mukaan Oton
oli saksalle kuin voitto loton,
kun kolkytäysi helmikuussa
vesille lähti se täysikuussa.
Kahdeksan mahtavaa tykkiä,
siinä saa matruusit sykkiä,
kun lataa putkea kuumaa
kaliiperi viistoista tuumaa.
Voi kauhia sitä huumaa,
kun täyslaita lähtee ulapalle!
HMS Hood kokea sai Bissen voiman
ja rohkeuden sen miehistön roiman,
joita kakstuhatta sille asui taloiksi.
Upotti Hoodin heti alkupaloiksi.
Osu, uppos ja ruuaksi kaloille!
Perään lähti laivoja sata brittein.
Oli Bissellä vaurioita vain ein bisscen.
Sanoi Lindemann: "Korjata pitää.
Kurssi Ranskaan, eli siis itään."
Mutta kiinni sai torpedolentue sen.
Onnella osui, tuhosi peräsimen.
Ei voitu korjata, ku peräsin oli rikki.
Se oli Amiraali Gyntterin viimenen tikki.
Nyt ympyrää kiersi, ansaan jäi
tää Brittein harmi, kuin tukassa täi.
Churchill käskyn antoi punaisen:
"Ihan sama miten, kunhan tuhoatte sen"
Oli Gyntter ainoan parinsa,
Prinz Eugenin, jättänyt taaksensa.
Kun Brittilaivue saapui viimein,
ladattiin viistoistatuumaset kiirein.
Kas näin lähti täyslaidallinen!
Täpärästi ohi! Voi helevettiläinen!
Tuli täystulta takas puolesta senki.
Pääkanteen osui - lähti Gyntteriltä henki
ja kakstuhatta saksan merimiestä
valui verestä, norui hiestä.
Kuningaskunta viimeiset iski.
Meni Atlantin pohjaan likanen tiski.
Osu ja uppos! Siellä lepää!
Peli Bismarckin ei haittaa enää.
Lähde:Wikipedia - Taistelulaiva Bismarck
Kysyttäviä? Toiveita, ideoita, kommentteja?
Saksan ylpeys
lännen tympeys
oli tastelulaiva suuri,
Bismarck, no sepä juuri.
Nimetty mukaan Oton
oli saksalle kuin voitto loton,
kun kolkytäysi helmikuussa
vesille lähti se täysikuussa.
Kahdeksan mahtavaa tykkiä,
siinä saa matruusit sykkiä,
kun lataa putkea kuumaa
kaliiperi viistoista tuumaa.
Voi kauhia sitä huumaa,
kun täyslaita lähtee ulapalle!
HMS Hood kokea sai Bissen voiman
ja rohkeuden sen miehistön roiman,
joita kakstuhatta sille asui taloiksi.
Upotti Hoodin heti alkupaloiksi.
Osu, uppos ja ruuaksi kaloille!
Perään lähti laivoja sata brittein.
Oli Bissellä vaurioita vain ein bisscen.
Sanoi Lindemann: "Korjata pitää.
Kurssi Ranskaan, eli siis itään."
Mutta kiinni sai torpedolentue sen.
Onnella osui, tuhosi peräsimen.
Ei voitu korjata, ku peräsin oli rikki.
Se oli Amiraali Gyntterin viimenen tikki.
Nyt ympyrää kiersi, ansaan jäi
tää Brittein harmi, kuin tukassa täi.
Churchill käskyn antoi punaisen:
"Ihan sama miten, kunhan tuhoatte sen"
Oli Gyntter ainoan parinsa,
Prinz Eugenin, jättänyt taaksensa.
Kun Brittilaivue saapui viimein,
ladattiin viistoistatuumaset kiirein.
Kas näin lähti täyslaidallinen!
Täpärästi ohi! Voi helevettiläinen!
Tuli täystulta takas puolesta senki.
Pääkanteen osui - lähti Gyntteriltä henki
ja kakstuhatta saksan merimiestä
valui verestä, norui hiestä.
Kuningaskunta viimeiset iski.
Meni Atlantin pohjaan likanen tiski.
Osu ja uppos! Siellä lepää!
Peli Bismarckin ei haittaa enää.
Lähde:Wikipedia - Taistelulaiva Bismarck
Kysyttäviä? Toiveita, ideoita, kommentteja?
Elukan vuosiTiistai 01.01.2008 20:13
Sain uuden isän. Sain valkosen lakin. Jaoin postia
2008:
Krapula.
Turha väittää vastaan!Torstai 20.12.2007 00:01
Ihana aamuPerjantai 03.08.2007 01:38
kauhiassa horkassa
jyske korvissa jumputtaa
pienen sängyn nurkassa
keiju päätä pamputtaa
sinne meni kaljat ja viskit
keittiössä odottaa likaset tiskit
vittu ku taas vituttaa voi
ja mitähän tuli sanottua?
lompsassa lymyää vain aamun koi
siis kolmosta tuli tilattua?
jos jotai joskus muistas
nii asiat paremmin luistas
jos sanot kerrankin että "en juo"
ja päätät valkasta nenäs tänään
nii kaverit sulle jo viskiä tuo:
"juotetaan tää ukko kunnon KÄNÄÄN!"
LomaviikkoKeskiviikko 04.07.2007 02:12
Kun riippumatossa makoilee
ja pilvenhattara rakoilee.
Mitään turhia miettimättä
siinä vaan kiirehtimättä
vieressä vihreän itävän pellon
voi unohtaa täysin ajan ja kellon.
Taivaan takaa se täysillä paistaa.
Ajatukset kulkee leveetä kaistaa.
Lämmin on vaikka iliman paitaa
nukahtaa tää lomailija taitaa.
Nahka palaa ja aika myös,
viikon päästä taas on työs.
ja pilvenhattara rakoilee.
Mitään turhia miettimättä
siinä vaan kiirehtimättä
vieressä vihreän itävän pellon
voi unohtaa täysin ajan ja kellon.
Taivaan takaa se täysillä paistaa.
Ajatukset kulkee leveetä kaistaa.
Lämmin on vaikka iliman paitaa
nukahtaa tää lomailija taitaa.
Nahka palaa ja aika myös,
viikon päästä taas on työs.
TöissäPerjantai 11.05.2007 00:14
Posti se kulkee hattantaa
kun kepari lovaan kolahtaa
mut ny ohi meni loovan hei
tuo keskipohjanmaa
mummun otsaan nasahti
ja tekarit kurkkuun solahti
kas nyt vaan naurattaa
pitikö loovalla odottaa
kun nyt muoria nolottaa
mitäs siinä norkoilit
ja ilkeästi mulkoilit
kun kepari lovaan kolahtaa
mut ny ohi meni loovan hei
tuo keskipohjanmaa
mummun otsaan nasahti
ja tekarit kurkkuun solahti
kas nyt vaan naurattaa
pitikö loovalla odottaa
kun nyt muoria nolottaa
mitäs siinä norkoilit
ja ilkeästi mulkoilit
Kajaanin ammattikorkeakouluSunnuntai 21.01.2007 20:56
Tuli sitte tatuoitua sen logo kivekseen.
Yliluonnollisen Yliopiston SalaliittoSunnuntai 10.12.2006 17:09
Hyvää huomenta kaikille. Lauantai-ilta tuli ja meni. Pääsin kolmen aikaan kotiin nukkumaan Göyn pitsa ja oluet mahassa. Aamulla herään siinä klo 11 maissa ja otan burananpuolikkaan ja vettä. Menen taikaisin sänkyyn ja näen uskomattoman reilun kahden tunnin unen.
Se oli niin uskomattoman selkeä, seikkailumainen, dramaattinen ja se uni oli helposti halllittavissa. Oli pakko nousta ensimmäisen kerran kirjoittamaan uni ylös.
Olimme tutustumassa Oulun yliopistoon. Yliopisto muistutti sisältä enempi presidentinlinnaa kuin sitä oikeaa väripakkia ja yliopistossa pystyin lentämään kuin Second Life pelissä.
Siellä ei ollut tutustumassa niin paljon väkeä kuin oikeilla messuilla ja tutustuin eri salehin tekemällä pieniä lentopyrähdyksiä. Monet saleista olivat myös Maliskylän Liittolan ja kirkonkylän Nuorisoseuran tilojen kaltaisia. Liittolan salissa oli meneillään joku vanhanajan ukkojen performanssi, jossa ne ukot istui siellä nurkkapöydässä ja keskustelivat joistain vanhoista asioista. Katselin hetken joitan vanhoja tavaroita seinillä ja poistuin. Kiertelin jälleen ja etsiskelin tuttuja. Jossain vaiheessa unta lennän paikan ylimpään kerrokseen. Uskomattoman suureen kasvihuoneeseen, jossa on seinillä monella tasolla vihreitä kasveja kuin Babylonian puutarhoissa. Kasveja tutkailinkin paljon ja jäin pitkäksikin aikaa tuijottelemaan yksittäisiä kasveja.
Muistan että ihmisten kanssa olin paljon niilä käytävillä. Muistan unessa Alilan Markun jolle juttelin ja tajusin ensikertaa että liekkö tämä unta ja jotenkin "todistin" sen menemällä peilin eteen ja katsoin peiliin ja puhuin. Huomasin ettei suuni liikkkunut, sillä olihan se oikeasti rentona. Ärsytti hetken, että näin hieno juttu unta, mutta ajattelin jatkaa siinä todellisuudessa niin pitkään kuin mahdollista.
Eräässä käytävässä oli Tanskasen Teppo ja hänellä tuntui olevan yliluonnollisia kykyjä kun hän veti tavaroita luoksensa ja iski ruoskamaista liekkiä kämmenestään. Tepollako mahtavat jumalan voimat? Siinä yhdessä niitä ihmeteltiin ja kysyin että pystyykö hän luomaan mitään? Hän loi sellaisen kirkkaan lilan pallon joka savusi tai liekehti lilaa väriä. Otin heti sen tepon käden edestä ja se jotenkin tarttui kämmeneeni ja poltteli hirveästi. Huusin tepolle että "Poista se heti! Pystytkö?" yhdessä tuumin tuijotimme lilaa palloa ja saimme sen katoamaan. Käteeni jäi lieviä palovammoja ja nahka repeili peukalon juuresta. Hoksasin kysyä Tepolta parantajan ihmeitä ja jälleen tuijotimme kättäni ja saimme nahan hitaasti ulottumaan paikalleen ja kämmen oli Tepon ihmeellä parannettu.
Unen käännekohta tapahtui opiston mielenkiintoisimmassa paikassa, jonkinlaisessa painovoimahallissa. Menin tutustumaan siihen. Halli oli valkoinen betoniseinäinen ja keskellä oli pylväitä noin kuusi suorakaiteen muodossa ja katossa pylväiden välistä loisti valoa niiden keskelle kattoikkunasta. Pylväiden välissä oli jotain outoa porukkaa heittelemässä tavaroita kuutakin pienemmässä painovoimatilassa. Kokeilin itsekkin: hypin seiniä pitkin korkealle ja kimmotin pikkukiviä korkealle, juoksin ja muuta jännää. Ajattelin että eihän tässä mitää unia tarvita kun on tällainen paikka missä voi leikkiä painovoimalla ja lentää.. tajuan että niijoo tämähän onkin unta.
Sitten sen painovoimapaikan esitelmöijä pyysi että ottaisimme eräänlaisen rokotteen ja kaivoi esiin lilan värisiä neuloja. Hän iski muutamalle sen ja se rokotettiin yläselkään. Tuli minun vuoro ja halusin saada sen "rokotteen", mutta pelkäsin piikkiä ja juoksin viereiseen matalaan tyhjään huoneseen. Sanoin että en minä tohi ottaa sitä piikkiä ja minulla on luomiarpikin selässä. Esitelmöijä pyyteli ja kehoitti että otas nyt. Kysyin että mitä varten se rokote on? "No katsotaan nyt mitä vaikutusta tällä on tämä on vain koe." sanoo valkotakkinen esitelmöijä nainen. Katson Markkua joka kuumeisesti pohtii mikä vaikutus häneen pistetyllä rokotteella olisi. Sitten tämä nainen hakee oudon värikkään puvun ja sanoo että "Pistät tuon päälle ja otat sen rokotteen tai mennään hullujenhuoneelle, minulta tuommoset nulikat ei kieltäydy." Kieltäydyin kapinallisuuttani ja lähdin pois. Ei kiinnostanut ottaa jotain koerokotteita. Opiston keskusaulassa minua alkoi mietityttää että miksi se nainen oli niin provosoivasti tyrkyttänyt sitä piikkiä ja pukua. Sitten salaliittovaistoni alkoi raksuttaa ja se sai aikaan unen dramaattisen käänteen.
Aulassa huomasin että vartijat tuijottelee minua. Epäilykseni kasvoi ja ajattelin että joo lähtisi pois ennenkuin tulee lisää ongelmia. Kävelin ulos soraiselle autopihalle. Aurinko paistoi ja oli keskikesä. Piha vietti ylöspäin ja sen takana oli kuivaa mäntymetsää, jäkäläkalliota ja poistumistie. Menin puolijuoksua lähelle postumistietä olevalle autolle. Jossain vaiheessa saan perääni viiksekkään lihavan poliisimiehen/vartijan. Huusin etten ole tehnyt mitään väärää olin vaan tutustumassa ja lähdin karkuun kun en halunnut tulla pidätetyksi ja olisihan se ollut unellekkin tylsä loppu. Kiipesin jyrkälle kallionnyppylälle tarraamalla sen kylkeen kasvaneisiin kitukasvuisiin koivuihin. Tämä pyylevä vartijasetä yritti tulla perässä, mutta potkin hänet alas. Nyppylältä en nähnyt mihin hän meni. Kiersin mäkeä hetken ja näen hänen yrittävän loivempaa rinnettä. Menen sinnekkin vastaan ja kuulen hänen soittavan apujoukkoja. Tönin taas hänet ja hyppään toiselta puolelta mäkeä takaisin autopihalle. Joukko keski-ikäsiä pukumiehiä kävelee kanervikkoa kohti. Tajuan että he eivät tunnista minua ja olen ovelana. Menen juttelemaan heille: "Oletteko saaneet sitä jotain poikaa kiinni? Se poika oli tuolla kalliolla" Pukumiehet etenee mukavan kauas kunnes vartijasetä huomaa minut jonkun mättään takaa ja huutaa. Takaa-ajo alkaa. Juoksen soraiselle poistumistielle ja heittelen joitain rankoja tielle esteeksi jos he vaikka tulevat autolla perään. Edessäni onkin tukkiläjä kaatunut tielle sen takana on jostain syystä vartijasedän auto kun hän ei ollut päässyt pihaan asti. Lähestyn autoa ja muuta en muista.
Mutta ei se siihen loppunut. Olin päässyt turvallisesti pois ja olimme koulussa, ruokalassa. Siellä keskustelimme ja minä pohdin että mikä siinä rokotteessa ja sen lääkärinaisen uhkailussa oli niin tärkeää. Tätä miettiessä makoiltiinkin Juuson ja Pertun kanssa seinän ja ruokapöydän välissä ilman paitaa ja naureskeltiin kun kerroin heille kuinka olin huijannut niitä pukumiehiä sielllä mäntymetsässä. Ajattelin että se makoilu näyttää turhan homolta ja nousin ylös ja sitten erään ruokapöydän ääreen tuli Make nestemäisen typen kanssa. Hän oli ostanut sitä opistolta. Leikittiiin sitten sillä typellä siinä, uiteltiin leipäpaloja ja puhallettiin sitä typpisavua. Sitten sain idean ja nappaan sen mukin ja kaadan siitä muka "vahingossa" pienen ykkösvuoden oppilaan päälle kun hän aterioi. Mutta neste ei haihdukkaan. Olin napannut väärän mukin jossa olikin vettä. Nolona kuivalen sen pojan kanssa paikkoja. Sen jälkeen nappaan typpimukin ja heitän taasen sitä sen pojan päälle. Hän jo turhautuu kun joutui taas kastumaan, mutta sanoin että odottaa. Typpi haihtui muutamassa sekunnissa pojan vaatteilta.
Temppu onnstui, mutta Make katsoi pahana kun tuhlasin hänen typpeään.
Joskus koulusta piti myös poistua. Salaliittoteoriat mylläsi taas päässä ja kohtahan siinä tiellä kulkikin jono outoja autoja. Olin isosiskoni Siirin kanssa siinä kävelykadulla kun huomasin tämän. Minulla oli jostain syystä jokin salkku mukana. Saalastin salin liikenneympyrän läheisyydessä on se pieni soraoikaisukatu. Nämä oudot autot pysäköivät sen kummankin puolen. Huomasin näin selkeän ansan ja kävelin Siirin kanssa siitä kaaresta. Tiesin että minun pitaisi olla tosi lähellä autoja ennenkuin he voisivat napata minut näinkin julkisella paikalla. Homma ei ollut varmasti laillistakaan kun oudoilla opiston tutkijoilla ei ollut poliisinkaan apua. Heidän kätyreitään oli siellä täällä ja heidät tunnisti punaisista liiveistä niinkuin saappaan työntekijöillä. Miksi he panostivat niin paljon minun nappaamiseeni tai tarkkailuun? Jossain vaiheessa pääsin jollain julkisella paikalla koputtamaan siihen jonoa johtavaan mustaan autoon, jossa oli joitan nuoria epäilyttäviä naisia. Kyselin että mitä he minusta oikein haluavat.? He vain mulkoilivat ja ajoivat kauemmas vaanimaan. Käännyimme Siirin kanssa autiolle supermarketin pihalle. Oli tullut jo pimeä ja oli märkä sää. Supermarketin nurkalla katsoin kun eräs valkoinen laboratoriopakettiauto yritti kokoajan olla näköyhteydessä. Menimme marketin taakse ja Siiri osoitti erästä pientä puukoppia, että mennään sinne piiloon.
Pyörätietä kun ylitimme niin sitä haravoi yksi tällainen kätyri ja hän kyseli että "Vieläkö sinä jaksat paeta", mutta hän ei tehnyt mitään minun pysäyttämiseksi. Puukoppi sijaitsi siinä päätien ja pyörätien välissä marketin takana. Mietin että surkea piilo nehän näkivät että menimme sinne. Siiri kävi makuulle lattialle ja yritti saada unta. Yritin sanoa että "Mennään pois. Ne tulee". Siiriä ei enää kiinnostanut auttaa hän vaan nukkui lattialla. Laboratorioauto oli jo parkkeraamassa kopin eteen ja laski laskusiltaa. Päätin lähteä yksin kopista. Kävelin laboratorioauton ohi kätyriautojonon päähän tutulle mustalle autolle. Päätin lätkäistä sitä etupenkillä istuvaa naista salkullani naamaan. Juuri kun pääsin auton vierelle niin taskussani raksutti jotain. Metallinpaljastin, joka tunnisti auton sisällä olevat aseet. Auton kylkeen oli ilmestynyt valkoisia tarroja, jotka kertoivat missä kohtin aseet olivat. Tajusin että autosta osoiteltiin aseella oven läpi, huomasin että minulle oli ilmestynyt luotiliivit. Tuttu nainen tuijotti minua etupenkiltä ja sanoi "Nyt menet takapenkille tai ammun." En halunnut joutua mihinkään outoihin kokeisiin ja päätin olla tottelematta ja kävellä pois. Hän ampui ja luotiliiveistä huolimatta osui minua päähän tai kaulaan. Sitten pimeni ja en keksinyt keinoa jatkaa unta... päätin lopettaa siihen. Päässä humisi kun oikeat aistit kytkeytyivät päälle ja olin herännyt.
Se oli niin uskomattoman selkeä, seikkailumainen, dramaattinen ja se uni oli helposti halllittavissa. Oli pakko nousta ensimmäisen kerran kirjoittamaan uni ylös.
Olimme tutustumassa Oulun yliopistoon. Yliopisto muistutti sisältä enempi presidentinlinnaa kuin sitä oikeaa väripakkia ja yliopistossa pystyin lentämään kuin Second Life pelissä.
Siellä ei ollut tutustumassa niin paljon väkeä kuin oikeilla messuilla ja tutustuin eri salehin tekemällä pieniä lentopyrähdyksiä. Monet saleista olivat myös Maliskylän Liittolan ja kirkonkylän Nuorisoseuran tilojen kaltaisia. Liittolan salissa oli meneillään joku vanhanajan ukkojen performanssi, jossa ne ukot istui siellä nurkkapöydässä ja keskustelivat joistain vanhoista asioista. Katselin hetken joitan vanhoja tavaroita seinillä ja poistuin. Kiertelin jälleen ja etsiskelin tuttuja. Jossain vaiheessa unta lennän paikan ylimpään kerrokseen. Uskomattoman suureen kasvihuoneeseen, jossa on seinillä monella tasolla vihreitä kasveja kuin Babylonian puutarhoissa. Kasveja tutkailinkin paljon ja jäin pitkäksikin aikaa tuijottelemaan yksittäisiä kasveja.
Muistan että ihmisten kanssa olin paljon niilä käytävillä. Muistan unessa Alilan Markun jolle juttelin ja tajusin ensikertaa että liekkö tämä unta ja jotenkin "todistin" sen menemällä peilin eteen ja katsoin peiliin ja puhuin. Huomasin ettei suuni liikkkunut, sillä olihan se oikeasti rentona. Ärsytti hetken, että näin hieno juttu unta, mutta ajattelin jatkaa siinä todellisuudessa niin pitkään kuin mahdollista.
Eräässä käytävässä oli Tanskasen Teppo ja hänellä tuntui olevan yliluonnollisia kykyjä kun hän veti tavaroita luoksensa ja iski ruoskamaista liekkiä kämmenestään. Tepollako mahtavat jumalan voimat? Siinä yhdessä niitä ihmeteltiin ja kysyin että pystyykö hän luomaan mitään? Hän loi sellaisen kirkkaan lilan pallon joka savusi tai liekehti lilaa väriä. Otin heti sen tepon käden edestä ja se jotenkin tarttui kämmeneeni ja poltteli hirveästi. Huusin tepolle että "Poista se heti! Pystytkö?" yhdessä tuumin tuijotimme lilaa palloa ja saimme sen katoamaan. Käteeni jäi lieviä palovammoja ja nahka repeili peukalon juuresta. Hoksasin kysyä Tepolta parantajan ihmeitä ja jälleen tuijotimme kättäni ja saimme nahan hitaasti ulottumaan paikalleen ja kämmen oli Tepon ihmeellä parannettu.
Unen käännekohta tapahtui opiston mielenkiintoisimmassa paikassa, jonkinlaisessa painovoimahallissa. Menin tutustumaan siihen. Halli oli valkoinen betoniseinäinen ja keskellä oli pylväitä noin kuusi suorakaiteen muodossa ja katossa pylväiden välistä loisti valoa niiden keskelle kattoikkunasta. Pylväiden välissä oli jotain outoa porukkaa heittelemässä tavaroita kuutakin pienemmässä painovoimatilassa. Kokeilin itsekkin: hypin seiniä pitkin korkealle ja kimmotin pikkukiviä korkealle, juoksin ja muuta jännää. Ajattelin että eihän tässä mitää unia tarvita kun on tällainen paikka missä voi leikkiä painovoimalla ja lentää.. tajuan että niijoo tämähän onkin unta.
Sitten sen painovoimapaikan esitelmöijä pyysi että ottaisimme eräänlaisen rokotteen ja kaivoi esiin lilan värisiä neuloja. Hän iski muutamalle sen ja se rokotettiin yläselkään. Tuli minun vuoro ja halusin saada sen "rokotteen", mutta pelkäsin piikkiä ja juoksin viereiseen matalaan tyhjään huoneseen. Sanoin että en minä tohi ottaa sitä piikkiä ja minulla on luomiarpikin selässä. Esitelmöijä pyyteli ja kehoitti että otas nyt. Kysyin että mitä varten se rokote on? "No katsotaan nyt mitä vaikutusta tällä on tämä on vain koe." sanoo valkotakkinen esitelmöijä nainen. Katson Markkua joka kuumeisesti pohtii mikä vaikutus häneen pistetyllä rokotteella olisi. Sitten tämä nainen hakee oudon värikkään puvun ja sanoo että "Pistät tuon päälle ja otat sen rokotteen tai mennään hullujenhuoneelle, minulta tuommoset nulikat ei kieltäydy." Kieltäydyin kapinallisuuttani ja lähdin pois. Ei kiinnostanut ottaa jotain koerokotteita. Opiston keskusaulassa minua alkoi mietityttää että miksi se nainen oli niin provosoivasti tyrkyttänyt sitä piikkiä ja pukua. Sitten salaliittovaistoni alkoi raksuttaa ja se sai aikaan unen dramaattisen käänteen.
Aulassa huomasin että vartijat tuijottelee minua. Epäilykseni kasvoi ja ajattelin että joo lähtisi pois ennenkuin tulee lisää ongelmia. Kävelin ulos soraiselle autopihalle. Aurinko paistoi ja oli keskikesä. Piha vietti ylöspäin ja sen takana oli kuivaa mäntymetsää, jäkäläkalliota ja poistumistie. Menin puolijuoksua lähelle postumistietä olevalle autolle. Jossain vaiheessa saan perääni viiksekkään lihavan poliisimiehen/vartijan. Huusin etten ole tehnyt mitään väärää olin vaan tutustumassa ja lähdin karkuun kun en halunnut tulla pidätetyksi ja olisihan se ollut unellekkin tylsä loppu. Kiipesin jyrkälle kallionnyppylälle tarraamalla sen kylkeen kasvaneisiin kitukasvuisiin koivuihin. Tämä pyylevä vartijasetä yritti tulla perässä, mutta potkin hänet alas. Nyppylältä en nähnyt mihin hän meni. Kiersin mäkeä hetken ja näen hänen yrittävän loivempaa rinnettä. Menen sinnekkin vastaan ja kuulen hänen soittavan apujoukkoja. Tönin taas hänet ja hyppään toiselta puolelta mäkeä takaisin autopihalle. Joukko keski-ikäsiä pukumiehiä kävelee kanervikkoa kohti. Tajuan että he eivät tunnista minua ja olen ovelana. Menen juttelemaan heille: "Oletteko saaneet sitä jotain poikaa kiinni? Se poika oli tuolla kalliolla" Pukumiehet etenee mukavan kauas kunnes vartijasetä huomaa minut jonkun mättään takaa ja huutaa. Takaa-ajo alkaa. Juoksen soraiselle poistumistielle ja heittelen joitain rankoja tielle esteeksi jos he vaikka tulevat autolla perään. Edessäni onkin tukkiläjä kaatunut tielle sen takana on jostain syystä vartijasedän auto kun hän ei ollut päässyt pihaan asti. Lähestyn autoa ja muuta en muista.
Mutta ei se siihen loppunut. Olin päässyt turvallisesti pois ja olimme koulussa, ruokalassa. Siellä keskustelimme ja minä pohdin että mikä siinä rokotteessa ja sen lääkärinaisen uhkailussa oli niin tärkeää. Tätä miettiessä makoiltiinkin Juuson ja Pertun kanssa seinän ja ruokapöydän välissä ilman paitaa ja naureskeltiin kun kerroin heille kuinka olin huijannut niitä pukumiehiä sielllä mäntymetsässä. Ajattelin että se makoilu näyttää turhan homolta ja nousin ylös ja sitten erään ruokapöydän ääreen tuli Make nestemäisen typen kanssa. Hän oli ostanut sitä opistolta. Leikittiiin sitten sillä typellä siinä, uiteltiin leipäpaloja ja puhallettiin sitä typpisavua. Sitten sain idean ja nappaan sen mukin ja kaadan siitä muka "vahingossa" pienen ykkösvuoden oppilaan päälle kun hän aterioi. Mutta neste ei haihdukkaan. Olin napannut väärän mukin jossa olikin vettä. Nolona kuivalen sen pojan kanssa paikkoja. Sen jälkeen nappaan typpimukin ja heitän taasen sitä sen pojan päälle. Hän jo turhautuu kun joutui taas kastumaan, mutta sanoin että odottaa. Typpi haihtui muutamassa sekunnissa pojan vaatteilta.
Temppu onnstui, mutta Make katsoi pahana kun tuhlasin hänen typpeään.
Joskus koulusta piti myös poistua. Salaliittoteoriat mylläsi taas päässä ja kohtahan siinä tiellä kulkikin jono outoja autoja. Olin isosiskoni Siirin kanssa siinä kävelykadulla kun huomasin tämän. Minulla oli jostain syystä jokin salkku mukana. Saalastin salin liikenneympyrän läheisyydessä on se pieni soraoikaisukatu. Nämä oudot autot pysäköivät sen kummankin puolen. Huomasin näin selkeän ansan ja kävelin Siirin kanssa siitä kaaresta. Tiesin että minun pitaisi olla tosi lähellä autoja ennenkuin he voisivat napata minut näinkin julkisella paikalla. Homma ei ollut varmasti laillistakaan kun oudoilla opiston tutkijoilla ei ollut poliisinkaan apua. Heidän kätyreitään oli siellä täällä ja heidät tunnisti punaisista liiveistä niinkuin saappaan työntekijöillä. Miksi he panostivat niin paljon minun nappaamiseeni tai tarkkailuun? Jossain vaiheessa pääsin jollain julkisella paikalla koputtamaan siihen jonoa johtavaan mustaan autoon, jossa oli joitan nuoria epäilyttäviä naisia. Kyselin että mitä he minusta oikein haluavat.? He vain mulkoilivat ja ajoivat kauemmas vaanimaan. Käännyimme Siirin kanssa autiolle supermarketin pihalle. Oli tullut jo pimeä ja oli märkä sää. Supermarketin nurkalla katsoin kun eräs valkoinen laboratoriopakettiauto yritti kokoajan olla näköyhteydessä. Menimme marketin taakse ja Siiri osoitti erästä pientä puukoppia, että mennään sinne piiloon.
Pyörätietä kun ylitimme niin sitä haravoi yksi tällainen kätyri ja hän kyseli että "Vieläkö sinä jaksat paeta", mutta hän ei tehnyt mitään minun pysäyttämiseksi. Puukoppi sijaitsi siinä päätien ja pyörätien välissä marketin takana. Mietin että surkea piilo nehän näkivät että menimme sinne. Siiri kävi makuulle lattialle ja yritti saada unta. Yritin sanoa että "Mennään pois. Ne tulee". Siiriä ei enää kiinnostanut auttaa hän vaan nukkui lattialla. Laboratorioauto oli jo parkkeraamassa kopin eteen ja laski laskusiltaa. Päätin lähteä yksin kopista. Kävelin laboratorioauton ohi kätyriautojonon päähän tutulle mustalle autolle. Päätin lätkäistä sitä etupenkillä istuvaa naista salkullani naamaan. Juuri kun pääsin auton vierelle niin taskussani raksutti jotain. Metallinpaljastin, joka tunnisti auton sisällä olevat aseet. Auton kylkeen oli ilmestynyt valkoisia tarroja, jotka kertoivat missä kohtin aseet olivat. Tajusin että autosta osoiteltiin aseella oven läpi, huomasin että minulle oli ilmestynyt luotiliivit. Tuttu nainen tuijotti minua etupenkiltä ja sanoi "Nyt menet takapenkille tai ammun." En halunnut joutua mihinkään outoihin kokeisiin ja päätin olla tottelematta ja kävellä pois. Hän ampui ja luotiliiveistä huolimatta osui minua päähän tai kaulaan. Sitten pimeni ja en keksinyt keinoa jatkaa unta... päätin lopettaa siihen. Päässä humisi kun oikeat aistit kytkeytyivät päälle ja olin herännyt.