Tasan neljä viikkoo laskettuun.
(Kiitos Miika ko muistutit :DD<3 järkytyin. Iha siin toivos et ois ollu viel 5 viikkoo.. se ois ollu jo rutkast enempi.)
Pelottaa. Masentaa. Ja viel vähä pelottaa. Onko musta muka siihen? Ei.. :D
Miten muka osata olla jonkun pienen avuttoman ihmisenalun tuki ja turva? Äiti?
Vaiks Sami kovast kannustaa ja on tuken ja vakuuttaa et kyl me se homma osataan hoitaa, et hyvät vanhemmat meist tulee ni kyl se silti vähä närsii mun aivolohkojani et muka oikeestikko ..
Sattuu jo valmiiks se synnytys :D Ja saa jalat tutisee pelkkä ajatus siit vihreest huoneest mihe joutuu. Hyh seitan :D Ainii mut onneks Mirkaha lupas hoitaa tää osa mu puolest ;)
Mut nyt takas sänkypohjal siikaa telsuu. Iha ko en olis kyllästymiseen asti maannu muutamat viikot :/ Turhauttavaa.
paipai.