Meitä sitoo, sanomaton lupaus,
josta me puhutaan vain vaieten,
Kuinka kauan sä annat,
noiden aamujen, sulle koittaa.
Kuinka kauan ennen kuin,
annat oikean elämän voittaa.
Vielä jonakin päivänä myönnät,
itselles on kaikki menny pieleen.
Vielä jonakin päivänä sinäkin,
hautaat mustat sydämet ,
syvälle mieleen.
Mut sä oot, mitä oot.
Et sille mitään voi,
ellet tee elämällesi jotain,
ettei tarvi olla yksinään...