IRC-Galleria

piti painaa paniikki-nappii, mutten voinu hidastaa, vaik jo ahdisti valmiiks. Mä luotin et kyl tää sade viel lakkaa, piti vain jaksaa hetki. Pisarat ei pysty tappaa mua, ja mul on voimaa kantaa tää mun hartioilla. Mä pysyn himassa, vetäydyn sohvan nurkkaan, sade piiskaa valmistaudun ottaa turpaan taas, mua on vaikee murtaa, mä koitan rauhottua, koitan äyskäröidä sen minkä mä saan vaan kauhottua, rankkasateen tauottua, ei oo merkkiäkään sateenkaarest, ei aurinkoa, eikä tunnu yhtään paremmalle, vaik hengitys tasaantuu, uudet pilvet kasaantuu, oon yksin, ei oo tällä hetkel ketään kelle avautuu, en tunne sua mut voinko luottaa ja puhua? Musiikin kaut ventovieraille vuodattaa surua. Tää on hassu tapa, ehkä kertoa se tätä reittii,mun on huono olla, hei ettehän te jätä meitsii?? Nyt ukkost taas ilmassa, mä pysyn himassa ja silti oon pihalla..