Loppujen lopuksi, kuinka tyytyväinen ihminen voikaan olla vanhemmilleen, jotka eivät ostaneet lapselleen hevosta. Lukuisia kertoja olen jankannut ja jankannut, että saisin oman hevosen, tuloksetta.
Nyt osaan ajatella positiivisesti. En ole vastuussa eläimestä, eikä se sido minun menemisiä, ei tarvitse huolehtia kengityksiä, ruokaa, eläinlääkärikuluja, ei madotuksesta ja on omaa aikaa. Ystävien kanssa pystyy viettämään enemmän aikaa, kun ei tarvitse sanoa "menen tallille, sori en voi tänään nähä".
Voin vain kiittää vanhempiani siitä, etteivät he siihen koskaan suostuneet. Vaikka tietenkin olisihan se ollut ihana omistaa hevonen, mutta olisinko ollut valmis uhraamaan kaiken aikani ja rahani siihen.. En olisi..