Niin, tosiaan. Päätettiin kaverin kanssa lähtä ajamaan vesiskootterilla, ku se oli talven seisonu tallissa. Alkuun oli hauskaa ja helvetin mukavaa... Sitten seuraavaksi sitä oltiinki jo vedessä..
Liian jyrkkä mutka ja vähänen kaasu (oma moka). Vaistomaisesti löysäsin kaasun väärässä paikkaa väärään aikaan. En muista muuta, kun sen, että parkasin, "EI!" ja seuraavan olin vedessä. Kaveri tuli sitten jälkijunassa siihen viereen ja vesiskootteri käänty ns. katolleen..
Hetken kerkesin vaan olla vedessä, kun huomasin, että kaverilla oli paniikki äkillisestä veteen joutumisesta. Yritin pitää itsesi tietenki rauhallisena ja neuvoa kaveria kääntymään selälleen, jottei kuluttais voimia loppuun.. Pelastusliivit meillä oli, mutta ei ne paljon auttanu, kun vaatteet paino. LUOJAN KIITOS, joku nuorempi poika oli soutelemassa siinä lähellä ja tuli auttamaan.. Hetken veneen laidalla roikuttua, palasin yksin skootterille, yrittäen kääntää sen takaisin oikein päin. Ei onnistunut...
En saanut otettu ollenkaan siitä ja voimat alko loppuun. Se soutelia vei kaverini rantaan, ja minä uin skootteria perässä väärinpäin raahaten lähemmäs rantaa(en saanut sitä käännettyy vieläkään). Isäni oli onneks rannalla, josta sitten kiipesi veneen kyytiin ja tuli auttamaan minua sen Vesiskootterin kanssa. Mulla oli totisesti voimat loppu, jaloista tunto melkein kokonaan pois. Mutta joku sai vaan jatkaan uimista kohti rantaan. Pääasia oli että hengissä selvittiin ja ei sattunut mitään vakavampaa.
En olis koskaan antanut itselleni anteeksi, jos kaverilleni olisi sattunut jotain vakavampaa. Tuuria oli matkassa. Mutta periksi ei anneta, kohta taas istumaan uudestaan vesiskootterin kyytiin ja matka jatkuu.. Tällä kertaa ilman veteen joutumista.