Ystävähän sinun vain piti minulle olla, nyt vain huomasin että, sinä et sitä minulle ole,
Huomasin kun nukuin yöni sinun kainalossasi, huomasin sen kuinka meidän molempien oli hyvä olla siinä lähellä. Kun aamulla lähdit luotani pois, katsoin kuinka kävelit pois, ja se tuntui pahalta, ei vain miusta mutta myös cheristä
((ei meinannu tulla takasi kotiin). cheri katso pitkään perääsi ja sai komentamalla komentaa sen luokse.. )
Huomasin myös sen kuinka ajattelin sinua sen jälkeen. Mutta ennen kaikkea muistan kuinka unohdin sinut pian. huomasin että en tunne sinua kohtaan niinkuin ennen tunsin. huomasin sen kuinka sinä olet minulle vain joku joka on siinä kun sitä tarvitsen ja kaipaan läheisyyttä..
vaikka koskaan emme ole mitään tehneetkään. en sitä haluakkaan ja olen onnellinen että meillä on parempi olla näin niinkuin on..
Sinä olet minulle ?...
mitä minä olen sinulle??
Outoa on jos emme puhu puhelimessa päivittäin.. se on hyvin pelottavaa kun emme puhu moneen päivään puhelumessa.. miksi näin.. totuinko sinuun liian pian..??
Jos nyt hiukan etäisyyttä?? ehkä tämä ei ole niin iso homma kuin luulin.. ??
Tulet aina olemaan iski lapsille, mutta siihe se jääkin..
Luulen että olen päässyt sinusta kokonaan irti?! tai siltä nyt tuntuu huomenna voin ajatella jo toisin..
helppoahan tämä on..!!