Sanat ei edes riitä kuvaamaan tunteitani. Mitä tulisi tuntea..
Käyttäydyt niin ridtiriitaisesti. Mieleni tekisi vihata sinua, olethan petturi, ehkä pahin kaikista. Mutta silti tahdon pitää sinut lähellä, ihan siinä käden ulottuvilla. Olet kuitenkin niin ihana ihmisenä ja kaverina..
Mutta toisaalta en voi enää sinua sietää, kaikkia juttujasi, sanoit itsekkin että en taida pitää kaikista jutuistasi ja niin se onkin. en pidä sinusta enään.. Mutta silti on hyvä pitää sinut siinä.. MIKSI ihmeessä tahdon samalla kiduttaa itseäni..
Miksi tahdon nähdä sinut ja jutella kanssasi kaikki selviksi vaikka emme saa niitä ikinä korjattua.. miksi ihmeessä.. en ymmärrä itseäni.. järki sanoo että et kaipaa häntä mutta tunteet sanoo että tahdot ihmisen takaisin elämääsi.. MIKSI?? MIKSI??
Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu??