Pidin kädestäsi kiinni mut sä päästit sen menemään,
nyt seurustelukammo mut se on ohimenevää.
Ku ei nää siivet kantanutkaan kotiin,
se oli iso juttu mä en rakastu moniin.
Nyt oon etäinen ja siks kai arastan,
ehkä pelkään pahinta tai mä vaadin parasta.
Mut siin samassa tullu vastaan rajani,
oon sanonu pahasti niin monta kertaa.
Tää on niin vaikeet ku mikään ei tunnu miltään,
en haluu olla tiellä enkä viedä mitään keltään.
Mä haluun et sä kuuntelet mua hetkisen, ei oo mitään sellasta mitä vuoksi tekis en.
Oon suhun tiukasti takertunu, mua pelottaa ero ja siks mä oon masentunu.
En haluu et häviit käsistä kulta, mä tein tän siksi koska välitän susta.
Sun vieres on helpompi hengittää, en tiedä mitä tekisin jos oltas erillään.
Kai tästä selvitään, ainakin luulen niin kun vuosi sitten sä paransit mun ruhjeeni.
Sä rauhotit mut sä sait mut elämään, mä haluun olla lähellä kun en kestä olla etäällä.
Mä en halua sun tilallesi toista, mun mieli on alhaalla kun olet poissa.