Miten voi muistaa mitä 23.10.2006 sitte tapahtu?! Koko se ilta pyörii päässä ja muistaa kaiken todella tarkasti. Ehkä se ilta on ollut toiseksi kamalin päivä koko miun elinaikana. Ikävä on kova, sitä vaa pitää jaksaa mennä eteenpäin vaikka toista ei enää ole, ei se helppoa ole mutta onneksi on muistoja. Haudalla käynti vie todella paljon voimia ja sinne on vaikea mennä, mutta pitää se veljiä käydä muistamassa aina vain kun ehtii. Kukaan ei voi tietää miltä toisesta tuntuu, kaikki suree omalla tavalla. Kaikista eniten minua surettaa vanhemmat, niille on niin vaikeaa tälläiset päivät, eikä mikään voi helpottaa heidän suruaan. Sitä vain istuu yksikseen ja miettii asioita, joita ois voinu tehdä toisin, aina löytyy syitä joihin takertuu kiinni. Toivottavasti siulla on hyvä olla siellä!
