IRC-Galleria

Hälytinsomnia


Vanhoina öinä
öinä joina
kolme lentävät
kuuta vasten
öinä joihin
sinä herätät

kietoudun totuuden silkkilakanaan
jonka läpi
ei itku kantaudu

sulaudun tapettiin
tapettiin toisten ihmisten kodeissa
-taivaan lintuihin,
satumaisemiin;
harmaaseen ruutukuvioon,
nikotiiniläiskiin-
en siten erota itseäni
enkä mitään

odotan unta
viattomuuden valetta, jonka uskoisin
täydestä sydämestä

vaan iättömien silmänräpäysten usvasta
tuijottavat vain huoneeni puiset seinät



Schlaffall


Irrspinstig sind all meine Nächte
da Licht scheint und heiter ertönt
Musik, zum Luste der dunklen Mächte
Oh, wer hat meinen Schlaf verwöhnt?

Doch dröhnt es mein Gemüt dem Verstande ein
-Ich selbst ward es, einzig und allein
Am Ende werd ich voll und gänzlich verrücken
ließ mich doch von so himmlisch Geschöpf entzücken



ikuisesti valvon tätä yötä
uni
oli tahtoni
oli tarkoitettu
vaan on kuuma
-hulluusko polttaa?
veren viileys soisi helpotuksen
-soisiko herätä uuteen aamunkoittoon?



(ovat kirjoitusjärjestyksessä; kirjoitettu eri öinä joskus välillä syksy 2003 - kevät 2005)
((hälytinsomnian muutamat rivit eivät tässä systeemissä mene aivan kuin pitäisi:/))

kohta vielä joitain ei-aivan-äsken-hatusta-vedettyjä-hölötyksiä

riisuttu ruumis
vaan ei vielä verestä vapaa
oikuitta, odottamatta
tuhkauksen tulevan tiedostaen
menneissä maissa makaa

ha! hautansa halusi
tammenterhoon typerys
korkeammalle kotkia
alakuloon atlantiksen


(mainos: melko mainio metku - meni minuutteja miettimiseen minulta miltei miinusmerkkinen määrä)

tännehän vois kirjotella jotain tekeleitään.
pitäisköhän...? tekee mieli pistää niitä taas johonkin. ku virheki män veks, enkä tiiä palaako. :P

olen ihmeissäni.
löysin itsestäni jotain kipinää, jonka luulin, en ehkä kadottaneeni täysin, mutta ainakin hukanneeni niin syvälle, ettei ihan näin helpolla pitäisi löytyä... mikään ei ikävä kyllä muuta sitä tosiseikkaa, että ajan- , motivaation-, suunnan- ja taidonpuutteen vuoksi voi tulla vaikeaa saada mtään irti innostuksesta.
toivottavasti en täysin hukkaa tilaisuutta ja anna katkeruudelle lisää jalansijaa.

täytyy myöntää et kesä on myös jotain niinkin yksinkertaista kuin ilta-auringon paiste vihreiden lehtien lomasta (lintujen laulaessa jne.). ihmeen rauhoittavaa.

mä tajusin taas mitä kesä on.
se on mm. sitä, että vaikka on täysin hukassa, se ei haittaa, koska pariin kuukauteen ei tarvitsekaan löytää minnekään.
ongelmana tässä tietenkin se, että kesän kuluessa saattaa samoilla vain syvemmälle eksyksiin.
ja joka tapauksessa lasku tulee perästä.
mä kaipaan kesää.

näkee muuten liikaa kuolleita eläimiä teillä ja silleen. seioo kauheen kivaa.

viime viikko piti sisällään noin kolme hyvää asiaa:
-koulu loppui (melkein, pitää käydä tenttimässä krääsää koko kesän ajan)
-kesä alkoi (toivotaan ettei se lopu ihan heti) mistä seuraten pääsi rannalle saamaan auringonpistoksen
-en vieläkään sortunut tupakoimaan, vaikka olosuhteet olisivat olleet ihanteelliset

Mä rupean vihaamaan tätä duunia. Ei siinä itsessään mitään vikaa ole mut se pilaa kaiken hauskan. Jouduin lähtemään rannalta auringonpaisteesta sen takia ja nyt missaan sen ainoan kerran kun Helsingissä tapahtuu jotain (makasiinit palaa - olkoonkin ettei se nyt mikään niin hieno juttu ole).

Grrraarraah.