IRC-Galleria

tahdoin kertoa tarinan siitä kuinka eilen näin apinan, mutta nyt menenkin nukkumaan, jää apina yksin viidakkoon kamalaan. ei olisi tarina ollutkaan totta, oikeasti se olikin rotta - ja viidakon keksin päästä, siitä joka ei maailmaa säästä.

on jäänyt ulkomaanreissusta kirjoittamiset, on. se on kuulkaas hyvä juttu, koska se osoittaa ettei ole jäänyt niin paljoa aikaa tässä näytön äärellä junnaamiselle, vaan olen viettänyt aikaani kehittävemmin. esim. töissä.
mutta todetaanpas tähän että vaikka välillä tällaisina välipäivän iltoina on välillä aika tyhjä olo, niin tuolla on ihan kesä. jotain kummaa se tekee päälle. jos aurinko nyt nousisi pikaisesti ja hetimiten, en menisi nukkumaan lainkaan, vaan säntäisin jonnekin tuonne ulos elämään. mutta suotakoon ruumiille leponsa, onpahan entistä hienompi päivä huomenna.

saksa: tulin, näin, tein enemmän/vähemmän kaikenlaista ja totesin että säällä on väliä ja kotiin voi olla ihan oikeasti kiva palata - vaikkei kotona pitkän päälle olisikaan kiva olla. käytin rahaa.

tuonnempana lisää, kunhan matkaväsymys jättää (siihen menee edessä olevien arviolta olevien 5-6 tunnin yöunien tähden enemmän kuin vuorokausi) ja juhlahössötys antaa tilaa omillekin ajatuksille.

vaikka onkin ihan tyhmä aika lähteä matkalle, eikä siis vielä huvittaisi, luulen, että tekee hyvää välillä päästä täältä pois.
ja saksassa on toivottavasti ihan kesäiset lämpötilatkin.
elikkä heipähei ja hyvää toukokuun loppua, tänne tuskin kauheasti piipahtelen seuraavien kahden viikon aikana.

(minun kesäntoivotukseni eivät yleensä yli huomiokynnystä joten olisin voinut säästellä vaivojani tämänkin osalta.)

Hälytinsomnia


Vanhoina öinä
öinä joina
kolme lentävät
kuuta vasten
öinä joihin
sinä herätät

kietoudun totuuden silkkilakanaan
jonka läpi
ei itku kantaudu

sulaudun tapettiin
tapettiin toisten ihmisten kodeissa
-taivaan lintuihin,
satumaisemiin;
harmaaseen ruutukuvioon,
nikotiiniläiskiin-
en siten erota itseäni
enkä mitään

odotan unta
viattomuuden valetta, jonka uskoisin
täydestä sydämestä

vaan iättömien silmänräpäysten usvasta
tuijottavat vain huoneeni puiset seinät



Schlaffall


Irrspinstig sind all meine Nächte
da Licht scheint und heiter ertönt
Musik, zum Luste der dunklen Mächte
Oh, wer hat meinen Schlaf verwöhnt?

Doch dröhnt es mein Gemüt dem Verstande ein
-Ich selbst ward es, einzig und allein
Am Ende werd ich voll und gänzlich verrücken
ließ mich doch von so himmlisch Geschöpf entzücken



ikuisesti valvon tätä yötä
uni
oli tahtoni
oli tarkoitettu
vaan on kuuma
-hulluusko polttaa?
veren viileys soisi helpotuksen
-soisiko herätä uuteen aamunkoittoon?



(ovat kirjoitusjärjestyksessä; kirjoitettu eri öinä joskus välillä syksy 2003 - kevät 2005)
((hälytinsomnian muutamat rivit eivät tässä systeemissä mene aivan kuin pitäisi:/))

kohta vielä joitain ei-aivan-äsken-hatusta-vedettyjä-hölötyksiä

riisuttu ruumis
vaan ei vielä verestä vapaa
oikuitta, odottamatta
tuhkauksen tulevan tiedostaen
menneissä maissa makaa

ha! hautansa halusi
tammenterhoon typerys
korkeammalle kotkia
alakuloon atlantiksen


(mainos: melko mainio metku - meni minuutteja miettimiseen minulta miltei miinusmerkkinen määrä)

tännehän vois kirjotella jotain tekeleitään.
pitäisköhän...? tekee mieli pistää niitä taas johonkin. ku virheki män veks, enkä tiiä palaako. :P

olen ihmeissäni.
löysin itsestäni jotain kipinää, jonka luulin, en ehkä kadottaneeni täysin, mutta ainakin hukanneeni niin syvälle, ettei ihan näin helpolla pitäisi löytyä... mikään ei ikävä kyllä muuta sitä tosiseikkaa, että ajan- , motivaation-, suunnan- ja taidonpuutteen vuoksi voi tulla vaikeaa saada mtään irti innostuksesta.
toivottavasti en täysin hukkaa tilaisuutta ja anna katkeruudelle lisää jalansijaa.

täytyy myöntää et kesä on myös jotain niinkin yksinkertaista kuin ilta-auringon paiste vihreiden lehtien lomasta (lintujen laulaessa jne.). ihmeen rauhoittavaa.