pitäs mennä nukkumaan mut erehdyin lukemaan vanhinta livejournalia ja vanhimpia entryjä mitä mulla on, voi kun mä olin pieni ja ahdistunut! tekis mieli ottaa oma vanha minä syliin ja lohdutella vähän (ja sit sen jälkeen voisin mennä nauramaan)
"Mulla on hankalanmoinen ahdistus ja masennus nyt toista viikkoa, toisaalta oon välillä ihan normi mut suurimman osan aikaa olen elävä kuollut eikä se ole kovin mukavaa. Oon kadottanut itseni maailmalta tai kenties maailman itseltäni, jokatapauksessa joku on nyt hukassa pahemman kerran eikä sisäinen navigaatio toimi niinkuin sen pitäisi, ehkä se reistailee tai ehkä on olemassa joitain ihmisiä joilla on niin suuri magneettikenttä että ne sekoittavat mun kompassin enkä löydä minnekään."
sinällään vähän harmi että oon menettänyt ton lapsellisen monimutkaisen tavan kirjoittaa että mun ajatukset vaan hapuilisi, musta on tullut tylsä teini-ikäinen.
kuinka moni muistaa reetta 15-veen? hitsi olin kyl pieni!