IRC-Galleria

Ensimmäinen biisi jonka mä kuulin Placebolta oli Pierrot the Clown vuonna silmärusina (toisinsanoen 2006, kai). Mel ja miljoona muuta mun ympärillä oli kuunnellut Placeboa ties kuinka kauan, mutta mä en vaan tullut koskaan kuunnelleeksi niitä. Mä en ole koskaan ollut radion suuri fani, enkä siis sitä myötä saanut nuorena tietää ees hittibiiseistä kun vasta parikuukautta myöhemmin kun kaikki muut oli ehtinyt jo niihin kyllästyä. (Tää kyllä mahdollisti sen että mä en ikinä, ikinä, ikinä tykännyt ketsuppilaulusta, jota kaikki muut hoilas - sitten ne jälkeenpäin sanoi ettei ne siitä oikeasti tykännyt, ja mä sain hihitellä itsekseni. Sitten toisaalta tää taas mahdollisti sen että eräs mun lapsuuden kaveriporukan tyypeistä dissas mua mun selän takana ihan kamalasti kun "en kuunnellut nrj:tä". Moi jos tunnistat ittes :] ). Musea en alkanut kuunnella kun vasta 2007, kai, enkä edes muista MITEN päädyin kuuntelemaan niitä. Mulla meni vuosia oppia D'espairsRayn jäsenten nimet ja mitä instrumenttia kukakin soittaa - ja ne on sentään ollut mun ehdoton lempibändi viimeiset neljä ja puoli vuotta.

Mulla on aina kamala kynnys alkaa kuunnella jotain uutta artistia. Mä en yhtään tiedä miksi. Ehkä mä oon laiska. Mä en myöskään opi bändien jäsenten nimiä, en sitten ikinä, ja multa on ihan turha kysyä kuka säveltää mitkä biisit missäkin bändissä, ja missä muissa bändeissä se ja se tyyppi on ollut. Mä en tiedä. Hyvin mahdollista että suurimmaksi osaksi aikaa mä en edes välitä.
Mä kyllästyn biiseihin ja musiikkiin ihan tajuttoman helposti, ja mulla voi olla puolen vuoden tai vuoden taukoja jonkun bändin suhteen ennen kun löydän ne taas uudelleen - ja sitten mulla on ne biisit joihin mä en ikinä kyllästy, joita mä voin kuunnella toistolla viisitoista kertaa ennenkun Emily ärähtää että vaihda biisiä.

Mut ei se mitään, koska tiiättekö mitä? Musiikki on ihan törkeän ihanaa.