Suomi on jännä. Oon ollut täällä kolme päivää nyt, ja huomasin tänään etten osaa enää hymyillä kun kävelen kadulla; sen sijaan mulla on sellainen äkäinen "älkää tulko mun tielle" - ilme, minkä tarkoituksena on pitää tuntemattomat ja pelottavat ihmiset kaukana ja saada omaa rauhaa. Miksi mä tarvitsen sellaista? Mistä mä oon saanut sellaisen käsityksen että heti kun tuun takaisin ja kävelen pari metriä niin mun pitää pistää päälle sellainen maski, ettei kukaan tuntematon erehdyksissäkään luule että mä haluan niitä yhtään lähemmäksi? Siitä että Suomessa on pelottavia tuntemattomia.
Matkakeskus petti mun luottamuksen ja lopetti kymmenen bussit kesäksi, eikä mulla sitten ollutkaan bussia kotiin - piti soittaa äitille ja pyytää sitä hakemaan mut. Sen jälkeen jouduin hetkelliseen paniikkiin kun puhelimeen ei vastattu ja mua itketti, ennen kun rupesin ajattelemaan että MÄ OLEN OLLUT TÄÄLLÄ MILJOONA KERTAA AIEMMIN JA VIELÄ NUOREMPANA, kyllä mä selviän, ja lähdin numeropalvelun ja tonin avustamana kohti Redrumia, missä ehdin käydä kääntymässä noin sekunnin ajan ennenkuin äiti soitti että pitää suunnata toiseen paikkaan että se saa haettua mut.
Tällaisina aikoina mua inhottaa asua sellaisessa paikassa kuin Tuusula, kun yhteydet on KAUKOLIIKENTEEN bussit, rahat hyvästi, ja kesällä nekin yhteydet aivan surkeat. Höh. Siinä kun kiihdyttelin kovaa vauhtia ohi tuntemattomien pelottavien ihmisten ohi mulla oli kasvoilla se sama äkäinen älä tuu mun tielle ääliö - ilme, ja vaikka mä hymyilen kuitenkin kavereiden seurassa edelleen toivottavasti helposti, niin mua vähän ärsyttää nyt toi seuraava lause.
Suomalaiset varasti mun hymyn kolmessa päivässä, ja mä mielelläni haluaisin sen takaisin.