IRC-Galleria

Tänään olotilani on ollut ristiriitainen. Toisaalta tunnen olevani kuin vanha haiseva tiskirätti, toisaalta taas tunnen olevani kuitenkin wonder woman.
Ehkä oloa helpottaisi musiikin vaihto? Girlschool soi tossa aiemmin ja sitte mä munasin. Nyt soi toi Type O Negative. Rakastan tosin synkkyyttä ja ja muuta, mut tarviiko sitä niiku väkisin lisätä,tota ahdistusta ja angstia?
Tavallaan sitä kai luulee tuntevan elävänsä juuri silloin, ku tuntuu siltä, että tukehtuu omaan paskaansa?
Toivottavasti, sillä muuten mä oon tosi "lost in the supermarket..." (tjeu:Clash;lost in the supermarket... Löytyy pieni osa tekstistä kans mun profiilista)
No hianoo, "My cinnamon girl" soi ja olo muuttu taas. Hiukka jännää toi mielialojen vaihtelu. Voisin luulla olevani lievästi maanisdepressiivinen, ellen paremmin tietäisi. Kiva juttu ku mun miäs on miekkarihoitaja...? Tosin, se alko epäilee mun olevan adhd, vaik oikeesti oon vaan add ja mul on kilpirauhasen liikatoiminta. Nih, eli olin sittenkin sitäkin valveutuneempi. Tosin mul oli samperin kiva lekuri, joka selitti mulle ku pikkulapselle, miksi olen niin saamaton paskiainen.
Kauhia ikävä kaikkia mun Rakkaita, lapsia ja niiku vähän kans muita.
Olisinpa "isompi", ei tarvis olla niin, öh... vaikee? Tänään keljuttaa se etten pidä niin paljon yhteyttä mun sisaruksiin ja kavereihinystäviin. Se on kai se, mikä saa mut tuntee itteni "tiskirätiksi"? Sit taas se WonderWoman- fiilis syntyy siit, että mä kestän sen kaipuun ja yritän siihen päälle viä touhaa kotihommia.
Nojuu,tiskit odottaa. Sit nokka kohti "anoppilaa",pakoon omia "vammoja" auttaakseen selkävikasta. Hianoo, ens viikolla taidan raportoida siält Turkista, niin jos kerkeen...
Toivottavasti aurinko tulee pian taas. Sais syyn käyttää tota vi*un kallista suojaa.


Btw. Sherlock Holmes tuntee 42 eri polkupyörärengasta. "...Tämä on Dunlop, jossa on paikka sivussa. Me etsimme Palmeria..."