IRC-Galleria

Mäpä räväytän tänään ja lähden ex-tempore to Seinäjoki!!! Ajattelin pakata mukaan bikinit,vichyä,pyyhkeen, vaihtokalsarit ja roppakaupalla katu-uskottavaa rupipolvi-asennetta ja vittu tietysti; TURBONEGRO levyt automatkalle. Voikohan mikään muu bändi nostaa talvellakin festariolon? Jos niin kuvittelette, hakeutukaa lähimpään kirjastoon ja lainatkaa esim. Skandinavian Leather ja kuunnelkaa train of flesh, ja johan alkaa puntti vipattaa. Ja sitte vapaasti tulkaa ja kommentoikaa. Saa toki aikasemminkin kommentoida. Ihme juttu, mulla ei oo hajuakaan mitä bändei siel on, mut enpä kai edes raahaudu koko provinssialueelle vaan perehdyn seinäjoen muihin ihmeisiin... Veikkaisin, että siel leirintäalueella on varmaan ihan ilman bändejäkin ihan kiva festaritunnelma. Varsinkin kun mä ja Turbonegro pamahdamme paikalle ja meitsi huudattaa fuck the worldii, aah...Maalaisromantiikkaa.
Kummalliset unet jatkaa väijymisiä siihen malliin, että harkitsin jo vakavasti siirtyä täysin univapaaseen elämään, mut kun se on kuulemma fysiologisesti (ja psyykkisesti) melko hankalaa ja jonnin verran vaarallistakin? No, toi psyyke puoli mulla on muutenkin hiukkasen verran hukassa, ni eipä se haittaa. Ei tästä kai voi kun parantaa? Ja toi rupipolvi-asenne on mua vaivannu siitä asti kun opin kävelee... Eli, hmm...Pannaan harkintaan. (Petalle omistettu lausahdus....)
Juuh, eiku pakkaa. Ainiin, kai se makuupussikin olis hyvä...Missäköhän se on?? Shitshitshit.
No viddulainen, lähetään siitä, että mähän voisin ottaa sen univapaan elämän testaukseen tänä viikonloppuna ja toimia "vahtinarttuna" teltan ulkopuolella ku muut nukkuu humalaansa. Ajattelin kuitenkin olla vichy linjalla. Huom, ei ees vichykossu, vaan vichy. Psyykepuoli on tosiaan vähän niin ja näin, festareille selvistelee...
Kerron taas miten meni, jahka palailen "normirytmiin".
Suukkosia

Btw. Mun lenkkeily harrastuksen aloitus meni siihen, että söin rasvatonta joghurttia...

Hitto vieköön, tulihan se kesä tännekkin. On ollut ihanan lämmintä, mutta heinänuha kiusaa ja urakalla. Paljon mitään ei ole tapahtunut, tai on , mut ei mitään mielenkiintosta. Paitsi että nään aivan pimeitä unia. Yks yö näin unta, että olin suihkussa ja mun hiukset alko irtoilla järkky isoina tupsuina päästä. Mun kaveri siin unessa yritti painaa niit takasin ja mitä enemmän se yritti sitä enemmän niit irtos. Itkin ihan hulluna kun pelkäsin että musta tulee kalju, mut sit musta tulikin polkkatukkanen blondi... jaiks. Aika pelottava uni.
Tänään ajattelin aloittaa lenkkeilyn. Mielenkiintoista tavallaan, en oo juossu varmaan viiteen vuoteen. Mut alkaa vituttaa tää velttoilu ja rankasti. Haluan tuntea olon hyväksi ja näyttää viel sen olon lisäks hyvältä... No en mä kai ihan hirveeltä nytkään näytä, mut aina voi ja pitääkin parantaa.
Jep, jatkan toisia puuhia. Toiste taas turhia ja vähemmän turhia turinoita.

Jooh, eli viime viikon torstaina palailimme kuumasta Alanyasta. Oih ja voih +38 astetta oli lämpöä päivänä jolloin laskeuduimme Antalyan kentälle. Lento oli n. tunnin myöhässä... No kamat haltuun ja bussille ja nokka kohti Alanyan kuumia hiekkarantoja. Ekaks kaikki tuntui sujuvan hienosti kunnes...PAM! Kuski paineli ulos ja sanoi, ettei se ainakaan rengas ollut, jatketaan matkaa, ehkäpä rikoimme äänivallin...?
Paskat... Taukopaikalla juuri ku oltiin päästy bussiin takas ja valmiita lähtee hotelleille,kuski ilmotti että kyllä se sittenkin oli rengas ja sitte se häipy meijän matkalaukkujen kaa tunnix johonkin sitä korjaamaan. No Deturin opas antoi meille juomat firman piikkiin, joten ei se nyt niin kauheeta ollut. Sitäpaitsi ku me lähettiin sielt taukopaikalta, kaikki heput siel jäi vilkuttaa meille ja kattelin hiukka huvittuneena ku sen yhen kundin kameli katto tilaisuutensa tulleen ja lähti rennosti jolkottamaan omaa polkuaan. Olis tosin kiva tietää saiko se sitä ikinä kiinni... =)
Hotellille saavuimme vasta kymmenen aikaan illalla. Jos aikataulut ei olis "kussu", olisimme olleet siellä n. klo 19.
Eli eka ilta meni mun osalta (ja kaverin muksujenkin) hotellilla nukkuessa.
Kaikkee hauskaa reissulla tapahtui, iloisia muistoja kerääntyi paljon. Olihan siellä muutama inhottava tapaus, mutten anna niiden vaivata. Ruoka oli ihanaa, ilmat upeat, hotellin henkilökunta hupaisia ja muutenkin ihmiset iloisia ja rentoja(varsinkin turistit...).
Hotskul tutustuttiin hupaisiin britteihin ja nauraa sai maha krampissa,vedet silmissä. Ne luuli mua ja Petaa lesbopariksi jolla oli lapsia..heheheheh. No onnex sitte uskoivat,että ihan hetskui ollaan.
Alkaa naurattaa kaikki hassut jutut mitä kuuli ja koki. Ihanaa oli ja haluun mahd. pian takasin sinne. Jepu, mä lähen palelee tonne suomen kesään,terkut tutuille!!!

Kirjotan taas jossakin vaiheessa enemmän tosta reissusta,siel nimittäin oli paljon kaikkee hienoo ja upeeta ja mahtavaa ja mun perse palo...

Sairas päänsärky iski tos pari tuntia sitte ja ensin luulin, että migreeni, mut...
Kaipa tuol on ukkosta.

Eilen tampereellakin nähtiin megahienot savupatsas ja lieskat, kun yhden liikekeskuksen palo alkoi "räjähdysmäisesti". Ei se kyllä ollut mitään tuohon makasiinien paloon verrattuna, mutta olipas hyvin erikoista sekin.

Tylsää on juuri nyt, mutta sekin korjaantuu pian. Pitää alkaa pakkaamaan. Huomenna nokka kohti Helsinkiä ja ylihuomenna olenkin sitten Turkissa.

Toivottavasti reissusta tulee kiva.

Tänään olotilani on ollut ristiriitainen. Toisaalta tunnen olevani kuin vanha haiseva tiskirätti, toisaalta taas tunnen olevani kuitenkin wonder woman.
Ehkä oloa helpottaisi musiikin vaihto? Girlschool soi tossa aiemmin ja sitte mä munasin. Nyt soi toi Type O Negative. Rakastan tosin synkkyyttä ja ja muuta, mut tarviiko sitä niiku väkisin lisätä,tota ahdistusta ja angstia?
Tavallaan sitä kai luulee tuntevan elävänsä juuri silloin, ku tuntuu siltä, että tukehtuu omaan paskaansa?
Toivottavasti, sillä muuten mä oon tosi "lost in the supermarket..." (tjeu:Clash;lost in the supermarket... Löytyy pieni osa tekstistä kans mun profiilista)
No hianoo, "My cinnamon girl" soi ja olo muuttu taas. Hiukka jännää toi mielialojen vaihtelu. Voisin luulla olevani lievästi maanisdepressiivinen, ellen paremmin tietäisi. Kiva juttu ku mun miäs on miekkarihoitaja...? Tosin, se alko epäilee mun olevan adhd, vaik oikeesti oon vaan add ja mul on kilpirauhasen liikatoiminta. Nih, eli olin sittenkin sitäkin valveutuneempi. Tosin mul oli samperin kiva lekuri, joka selitti mulle ku pikkulapselle, miksi olen niin saamaton paskiainen.
Kauhia ikävä kaikkia mun Rakkaita, lapsia ja niiku vähän kans muita.
Olisinpa "isompi", ei tarvis olla niin, öh... vaikee? Tänään keljuttaa se etten pidä niin paljon yhteyttä mun sisaruksiin ja kavereihinystäviin. Se on kai se, mikä saa mut tuntee itteni "tiskirätiksi"? Sit taas se WonderWoman- fiilis syntyy siit, että mä kestän sen kaipuun ja yritän siihen päälle viä touhaa kotihommia.
Nojuu,tiskit odottaa. Sit nokka kohti "anoppilaa",pakoon omia "vammoja" auttaakseen selkävikasta. Hianoo, ens viikolla taidan raportoida siält Turkista, niin jos kerkeen...
Toivottavasti aurinko tulee pian taas. Sais syyn käyttää tota vi*un kallista suojaa.


Btw. Sherlock Holmes tuntee 42 eri polkupyörärengasta. "...Tämä on Dunlop, jossa on paikka sivussa. Me etsimme Palmeria..."

Kauhee paniikki iski. Ei ees oo mitään erityisen painavaa syytä. Paitsi ne jokapäiväiset rahattomuus,työttömyys ja elämän vittumaisuus noin yleensäkkin. Mut ennen olin asenteella "vitut,asioilla on paha tapa järjestyä, jos ei järjesty, ni vitut, olkoot..."

Pitäis kai vähentää tota manaamista, siin on vähän huono "kaiku".

Mä lähen tästä ostaa kenoa, vikinglotto ja ässäarpaa.
Ilman riskin ottoa,ei ole tilaisuuttakaan menestyä.

Asioilla on paha tapa järjestyä. Mähän lähen Turkkiin ja sehän on niiku vaa bonusta?
Mun tuuril siel syttyy sisällissota ja mä sairastun lintuinfluenssaan.

Nuha on ikävä asia. Jos ei nenä koko ajan valu, ni sitte se on niin tukos ettei pysty hengittää.

Sherlock Holmes palaa kuolleista huomenna. Päivä pelastettu ja niin myös yksitoista seuraavaa arkeakin.

Junailu on kallista.

Kaikki on kallista.

Elämäkin.

Äitiyden iloja; aamuvarhainen kaurapuuro ja kahvi sänkyyn kannettuna, aah ihanaa lapsoseni!!!

Muutenkin ilo ylimmillään, Holmesin Shercka palaa kuolleista jo tiistaina ja oih ja voih sitä riemun määrää niin rakkaassa Watsonissa, kuin allekirjoittaneessa.

Hyvä päivä kaikin puolin?

Juu kai.

Mä jotenkin rakastan arkiaamuja. En tosin enää kauaa, ku mun lemppari etsivä pian delaa ja en saa nauttia sen omahyväisestä ja itseriittoisesta persoonasta...Sherlockista pitäisi jokaisen meidän ottaa hieman mallia. Se on niin mainio kun se on erikoistunut vähän joka asiaan ja osaa kaikki viä tosi hyvin, jopa niin hyvin, että se on tehnyt useita tutkielmia asioista. Ja ah, sillon ku se polttaa "väärää" piippuaan kun se on pahalla tuulella...Watsonin kommentit ja se keskinäinen rakkaus, josta annetaan vain pieniä vinkkejä. Voih ja oih, Olisinpa edes hetken yhtä hyvä ja taitava ja ylpeä ja itsetietoinen posiitiivisella tavalla. Edes ihan pikkuriikkisen tovin.

Eli siis, koetetaan tehdä itsestämme pikku-Sherlockeja, näyttämällä omat vahvuutemme täydellisinä. Aurinkoa ja äitienpäivää, metsiemme miehet ja naiset!!!

Juuh, taas on se aika vuodesta, joolloin saa nauttia junttien ryömiessä komeroistaan ulos ördäämään...
Eli siis leppoisaa vappua niille, jotka sitä uskaltavat juhlistaa!!!!