Kiroan yöt ja "yksinäiset" päivät (se aika väli päivästä, ku tuo ukuli on töissä), kun sillon on liikaa aikaa ja sitten miettii asioita ja huomaa, että ehkä en oo vielä selvinnytkään (tietystä tapahtuneesta jutusta)
niin hyvin, kun luulin. Ikävä ei ikinä katoa mutta nyt se on vaan pompannu niin helvetin vahvaks taas.
Ois niin paljon kysyttävää mutta ei oo niihin vastaajaa. prkl. Alkais ees työt ennen , kun sekoan.
(p.s miuta saa häriköidä päivisin klo: 09.00 - 15.30 välillä ainankin)