IRC-Galleria

Vuosi lähenee loppuaan ja minulle tulee ikää taas hiukan lisää.
Minä olen onnellinen kun tämä vuosi päättyy, sillä se ei ole kauheasti antanut minulle mitään miksi hymyillä mutta se on vienyt minulta jotain korvaamatonta ja saanut minut kyyneliin.
Minua on tapettu henkisesti mutta olen tarpeeksi vahva vielä jatkamaan tätä tietä.
Minä jaksan toivoa, että ensi vuosi tuo minulle jotain parempaa ja voin silloin unohtaa tämän vuoden tai sitten vain kohauttaa olkapäitäni sille.
Toivon todellakin valmistuvani ensi keväänä ja saavani jostain töitä, mieluiten oman alan töitä.
Minä jaksan olla toiveikas ja siksi minua ei tapeta helpolla.
Haavatkin arpeutuu ajallaan ja kolhut paranee ja tuska lievenee.
Nyt en olekaan kovin pessimisti mitä yleensä olen.
tiedän sen, että ukkia tulen ikävöimään aina, eläähän hän sydämessäni mutta se menetyksen tuska muuttuu kauniiksi kaipaukseksi, onhan minulla muistot, niiden avulla jaksaa kaipuun.
Se mikä on aivan varma on se, ettei minusta koskaan kuitenkaan kasva aikuista, ei ainankaan kokonaan, sillä minussa asuu pieni Peter Pan ja se on vain hyvä asia jos meinaa työskennellä lasten parissa.
*kiitän ja kumarran*