IRC-Galleria

Meidän tiemme halkeilee jo nyt, joten kohta ystävyys katoaa ja kuljemme eri teitä pitkin koskaan enään tapaamatta toisiamme. Sinä ehkä minut unohtaen mutta minä sinut utuisena muistaen.

Parisuhde ongelmat, niitä en kaipaa. ihanaa olla sinkku!!
Kuulin ja näin niitä ongelmia ja olin niin onnellinen ettei minulla ole sellaisia.
Vastaan vain itselleni kaikesta.

Opinnäytetyö päivä :/ taidan kuolla.. *huokaus*

En ole enää sinut itseni kanssa.

Veljeni on kuin perseeseen ammuttu karhu :/

Persoonallisuutesi muistuttaa seuraavaa kodinkonetta:


Silitysrauta
Olet sisäinen tulisielu, vaikka ulospäin näytätkin herkästi viileältä. Jos joku sattuu tulemaan luoksesi väärään aikaan, saattaa heiltä palaa näpit. Et välttämättä kaipaa suuria joukkoja ympärillesi ja viihdyt itseksesi varsin hyvin, mutta jos menet juhliin, menet sinne tyylillä.
Olet tarkka työssäsi ja yleensä jälki on erittäin siistiä. Paneudut työhösi antaumuksella.




(varokaa vaan ettette saa tulista kyytiä... ei kun siis kohtelua.. siis etteivät sormenne pala :DDDDDDDDDDD)

PIUM PAUM!!

Siinä tilanteessa missä perheemme oli, ei äiti osannut olla äiti.
Meistä lapsista jokainen olisi tarvinnut tukea ja tietoa kaikesta siitä mitä se kaikki oli.
Olisimme halunneet puhua mutta asioista vaijettiin ja kaikki pidettiin sisällä.
Äiti kielsi meitä puhumasta kenellekään, sillä eihän meidän perheen asiat kuulu muille ja täydellinen perheidyli mitä perheemme ei koskaan ole ollut menisi piloille. Meillä ei saanut käydä kavereita. Syrjäytyminen. puhumattomuus. Kaikki se söi minua ja varmasti myös sisaruksiani.
Äiti osasi myös syyllistää jos jotain emme suostunut tekemään niin äidin suusta kuului " ilmankos isänne on tuossa kunnossa, kun ette tee mitään." Äidiltäni voisin kysyä: mitä sinä teit? et mitään.
Tietysti meille tai ainankin minulle tuli kauhean syylinen olo, on minun vikani, että isäni on sellaisessa kunnossa, kun oli.
Joka päiväinen pelko oli isästä, eihän hän vielä kuole? eihän?. Lintsasin koulusta paljon, jollain tapaa syrjäydyin mutta minulla oli huoli isästäni.
Onneksi sain pitää isäni. Nyt hän voi paremmin. onneksi.
Äidin lähtö helpotti meitä kaikkia mutta olen kovin pettynyt äitiini, sillä sain mummolta kuulla, että hän olisi lähtenyt jo silloin, kun isäni tarvitsi apua jokapäiväisissä toimissa, silloin kun isäni ei olisi pärjännyt yksin. Mummoni ei antanut äidin silloin vielä lähteä. Olen niin pettynyt.
Mutta nyt on kaikki suhtkoht hyvin, tietenkin meissä jokaisessa elää pieni pelko, että isäni sairastuu uudestaan mutta hän ei ole yksin. Me pidämme tai ainankin yritämme pitää hänet "koossa". Menköön siihen vaikka kaikki voimat mitä minulla on mutta hän pysyy "koossa".

Isäni on paras <3

ISÄNI EI OLE HULLU!! monet eivät ole ymmärtänyt sitä, liian monen suusta olen kuulut väitteen, että isäni on hullu. Se satuttaa.
Ne ihmiset ovat saaneet vastaukseksi kaikkea mahdollista.
Edellinen tunti oli raskas minulle, palasin aikaan jolloin kaikki meistä oli väsyneitä. Olin kuitenkin koko tunnin paikalla enkä lähtenyt.
Kyllä minä hieman itkinkin mutta en paljoa, kaikki se purkaantuu sitten kun olen yksin, en pidä itkemisestä muiden nähden. Jos minua sattuu niin sitten sattuu, ei se kuulu kenellekään.
Olen eristäytynyt kavereistani silloin joskus ja olen oppinut pärjäämään itse, on ollut pakko.
Tänäänkin otan etäisyyttä muista. Muistoja joita en välttämättä haluaisi muistaa ovat mielessäni voimakkaina tänään.
Palaten vielä isääni, olen onnellinen siitä, että hän voi nyt melko hyvin, hän on selvinnyt kokemuksistaan ja hän tulee selviämään monesta asiaasta. Isälläni on ihmisiä ympärillään jotka välittävät ja jotka auttavat. Minä olen onnellinen omasta isästäni.
Perheemme on kokenut mitä on kokenut mutta yhdessä olemme selvinneet kaikesta niistä, meidän rikkonainen perheemme on nyt yhtä ja meistä on tullut entistä vahvempia ja ymmärtäväisempiä. Osaamme arvostaa pienenpieniä asioita ja iloitsemme pienenpienistä asioista.
Kyllähän meillä jokaisella on pelko menneestä, siitä mitäs jos kaikki se uusiutuu.
Muistot, niiden kanssa on elettävä.

rakastan isääni<3

Näin humalassa rupean keräämään voimia huomiseen ja aamulla selvinpäin teen sen myös. Perheen kriisit tunti tulee olemaan saatanan vaikea enkä uskokaan, että olen koko tuntia paikalla vaan häviän pois itkien. Joten ne ihmiset jotka tietävät olevansa minulle tärkeitä varautukaa, että soitan joillekin teistä 10- 11.30.