IRC-Galleria

iltaa, erittäin kyrpämäistä iltaa.. tappaa voisin jokaisen teistä.

Tääkään ei kai kannata enään, kaikki on kai jo koettu ja liian monta kertaa nähty. Tää kaikki päätyy aina takaisin lähtöpisteeseen. Hei, ei valehdella enään. Haudataan tää saatanan ystävyys mikä ei taida olla edes ystävyyttä vaan petollisia sanoja, täyttämättömiä lupauksia. Turhaan enään jatketaan, sillä ei suosta pääse eteenpäin vaan sinne vajotaan.

Ajatukseni ovat sekaisin.

Älä leiki minulla,
minä rikkoudun
vaikket sitä näkisikään,
sillä peitän sen alle
tän kylmän ulkokuoren.
Älä pilkkaa ystävyyttämme,
älä sitä väärinkäytä,
se viiltää sydäntä rinnassani
mutta et sinä sitä näe,
sillä kätken sen kovan
ulkokuoreni alle.
Sinä tapat minut,
sillä et sinä näe ulkokuoreni alle.




(ei mitään sanottavaa,
ainankaan sinulle)

Tarkastusta ja korjauksia vaille valmis opinnäytetyö.

"Lapsia tulee rakastaa ja kohdella kunnioittavasti juuri sellaisena kuin he ovat, eikä heitä saa verrata toisiinsa. Kaikki ovat hyviä, ainutlaatuisia ja arvokkaita ja nimenomaan arvokkaita juuri sellaisena kuin he ovat.”




Tää on ehkä kaunein ajatus lapsista.

Olen iloinen siitä, että se ihminen eli Marja jolta tämän kuulin on ollut joskus hoitajani.

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.

Vesi huuhtoi sut pois ja tuuli lennätti muistosi kauas musta.

Se tyttö luotti siihen ystävyyteen mutta se tyttö joutui jälleen pettymään. :'<

(totean: nopeasti alkanut ystävyys kuolee sanaakaan sanomatta.)