IRC-Galleria

Todellakin tahdon karistaa tämän kaupungin pölyt hetkeksi jaloistani ja lähteä maalle ja niin teenkin jos vaan se onnistuu.. mutta jääkö minulta jotain pois jos lähden? Huomasin ikävöiväni sitä poikaa uudestaan (tällä kertaa sentään tajusin sen ennen kuin hän seisoo edessäni). Mutta en tiedä milloin hän täällä taas on. Jos jään en siltikään tiedä oletko täällä. Minun tuurillani et. Siksi kai lähden nytkin maalle. Kysyisin sinulta jos voisin mutta en numeroasi omista enkä kehtaa sitä muilta kysyä, sillä silloin kaikki tietäisivät ikävästäni sinua kohtaan. Minä todellakin haluisin jutella kanssasi enemmän, tutustua paremmin. Onhan meillä ollut hauskaa yhdessä.. niin on.. mielestäni ainankin. Mutta milloin sinä poeka saavut tänne? Milloin voin nähdä sinut?

Poikien kanssa liikenteessä <3

Oli hauskaa nähdä miten ihminen voikaan mykistyä ja "pysähtyä" kuin seinään. (naurattaa vieläkin, oli niin hulvaton ilme... btw.. tän laitoin siks ku se pysähtelijä itse mainitsi jtn, että varmaan löytyy gallun päiväkirjasta. hei, en tuota pettymystä. löytyyhän tää!)

Teki tosi hyvää lähteä pois nyhjöttämästä äitiltä niin eipä kauheesti tullu ajateltua niitä tuhansia asioita. Ajatukset ois varmaan jo tappanu miut. Kiitos siis pojille, kun "pelastivat" tän tänään. *kiittää ja kumartaa syvää pojille*

Mut jep... taas tässä koneen ääressä ja kuulokeet korvilla kiduttaen itseäni, tehden kai jonkin tason henkistä itsemurhaa..

Et eilen auttanut vaan sekoitit päätäni lisää kännisillä tunnustuksillasi.

Itsensä kidutus käynnissä.

iltaa, erittäin kyrpämäistä iltaa.. tappaa voisin jokaisen teistä.

Tääkään ei kai kannata enään, kaikki on kai jo koettu ja liian monta kertaa nähty. Tää kaikki päätyy aina takaisin lähtöpisteeseen. Hei, ei valehdella enään. Haudataan tää saatanan ystävyys mikä ei taida olla edes ystävyyttä vaan petollisia sanoja, täyttämättömiä lupauksia. Turhaan enään jatketaan, sillä ei suosta pääse eteenpäin vaan sinne vajotaan.

Ajatukseni ovat sekaisin.

Älä leiki minulla,
minä rikkoudun
vaikket sitä näkisikään,
sillä peitän sen alle
tän kylmän ulkokuoren.
Älä pilkkaa ystävyyttämme,
älä sitä väärinkäytä,
se viiltää sydäntä rinnassani
mutta et sinä sitä näe,
sillä kätken sen kovan
ulkokuoreni alle.
Sinä tapat minut,
sillä et sinä näe ulkokuoreni alle.




(ei mitään sanottavaa,
ainankaan sinulle)

Tarkastusta ja korjauksia vaille valmis opinnäytetyö.

"Lapsia tulee rakastaa ja kohdella kunnioittavasti juuri sellaisena kuin he ovat, eikä heitä saa verrata toisiinsa. Kaikki ovat hyviä, ainutlaatuisia ja arvokkaita ja nimenomaan arvokkaita juuri sellaisena kuin he ovat.”




Tää on ehkä kaunein ajatus lapsista.

Olen iloinen siitä, että se ihminen eli Marja jolta tämän kuulin on ollut joskus hoitajani.