Eskimopusuja.
Sä astelet mun eteen ja istahdat siihen tulikuumalle asvaltille. Me oltiin tultu ulos, koska me ei jaksettu kuunnella Gerardin kuorsausta.
No okei, me vaan haluttiin ulos. Gerard ei ees ollut kotona, kai se oli Frankin, Rayn ja Bryarin kanssa jossakin.
Me vaan tykättiin olla pikkulapsia ja istua asvaltilla.
Taino, sä olisit halunnu hypellä ja juosta, sekä mennä rannalle. Harmi vaan, etten mä jaksanut pysyä sun tahdissa. Niinpä säkin istahdit mun viereen, kun ilkeänä en suostunut nousta ellei me levättäisi hetkeä.
"Mikeyyy! Älä jaksa",
sä huudahdit, etkä sä edes ollut 27 asteen lämmön alla yhtään hengästynyt, vaikka juoksitkin.
Mä taas huohotin kun viimestä päivää.
"Mitä, aiotko sä raahata mua paikasta toiseen, etsiäksesi mulle hautapaikkaa johon voisit haudata mut koska mun kunto ei kestä?"
kysyin sulta ja sä vaan virnistit.
"Meiän pitää näköjään oikeesti alkaa käymään joillakin lenkeillä"
"Mitä? Ei varmasti. Huhh."
"Kyllä"
"En mä jaksa"
"Tulet silti"
"En tule, mulla on monia juttuja"
"Vaikka olis kuinka monta ni onhan sulla nytkin aikaa"
"Niin..mutta. Ei Geekään suostu tohon"
"Suostuu, kyllä sä tiedät"
"Okei äiti",
mumisin sulle lopulta vastaukseksi. En mä ainakaan voittanut sua, en tänään, enkä ehkä huomennakaan.
Nostit mut ylös hymyillen..taino yritit nostaa mua ylös, muttei siitä tullut mitään.
Huomaavaisena ja kilttinä poikana mä autoin sua ja nousin sitten loppupeleissä itse ylös.
--
TÄÄ ON VAA TÄÄL SIKSI KOSKA EN VOI TALLENTAA TÄTÄ TÄHÄ VILLEN KONEELLE ! JOTEN DO NOT MOI.