mä en osaa enää ees vittu biisii kirjottaa ei se ol ainakaa enne ollu näi vitu
vaikeaa en tiä enää mikä auttas tähä mu mieletilaa vaikeaa liia kaua ole itteeni
viinal yrittäny auttaa mut ain onnistun vaa elämääni kännis vaikeuttaa en usko enää
pystyväni elämääni helpottaa oon liikaa puhunu kaikil paskaa ja ittelleni
uskotellu et kyl se ajan kans muuttuu paljo parempaa itelltäni oon sil vaa
hyvää aikaa tuhonnu ja kaikil turhii uhonnu en ol koskaa mihinkää pystyny pelkästää
olen itteni nolannu ja kaiken ympäriltäni tuhonnu ja tiedän ettei mikää koskaa
unohdu oon liian kaua itteäni häpäissy enkä mitää ol aikaseks saanu oon jo liia monel velkaa
anteeks pyynnö ja ehkä vähä enemmänki nyt vast oon ekaa kertaa elämässäni kunnol hävenny
oon myös vihdoinki tajunnu et mun elämäni o silmieni edes hajonnu ja oon todella alas
vajonnu en olis ikinää tälläst ittelleni toivonu mut ehkä joskus täst viel parannu...
By. utopia pyhässä tylsyydessä n. kymment vail kolme yöl...