IRC-Galleria

Päivä on lähtenyt hyvin käyntiin. Pekalla on kylmälaukullinen CD-levyjä, joita kuunnellaan töiden ohessa. Usein tiedän vain kuulleeni yhtyeen nimen, mutta itse musiikista ei ole tarkkaa tietoa. Näin on useimmin ennen 90-lukua alottaneiden yhtyeiden kohdalla. Tunnelma oli itselleni vähintäänkin nostalginen, kun Echo & the Bunnymenin Ocean rain pärähti soimaan. Pärähtäminen ei tosin kuvaa kyseistä kappaletta, sillä se on lähinnä kaihoisa. Voin tietenkin olla väärässä, koska sävelkulkua ja sanoituksia ei aina kannata ottaa itsestäänselvyyksinä. Tarkoitan tällä duurivoittoisia kappaleita, kauniilla sanoilla, joihin kuitenkin kätkeytyy usein synkkä tarina.

Olin äänittänyt Ocean Rainin Radio Mafiasta, joskus 90-luvun lopulla. C-kasetti on tietääkseni kadonnut tai pärvöttynyt, joten voitte kuvitella riemuni, kun nyt tavallaan löysin jotain kauan sitten kadottamaani. Samalla kasetilla oli Pixiesia ja Peter Gabrieliakin, joten se oli varsinainen Velvet Underground.