IRC-Galleria

...mistä urheilulajista on tuo termi peräisin? Olikohan se skeittaus?

Oho, viime viikko vierähti ilman päivityksiä.

Sen verran voin raottaa taustoja, että kun on nainen lähellä, auditointi tulossa, vanhemmat painostamassa visiitille, kulttuurinmaantiedon kirjat levällään, hankikelit ja keikkoja lähiympäristössä niin eipä sitä ole paljon ehtinyt.

Tänään yksi jenkki yritti perustella miksi olisi hyvä, jos Irania vähän pommitettaisiin. Harmi, että keskustelu käytiin ruokatunnilla ja se jäi vähintäänkin puolitiehen. Keskustelin lähinnä Teukan kanssa huomattavasti rakentavampaan sävyyn huomatessani, että keskustelu oli ajautumassa hiukan epämiellyttään suuntaan pöydän toisella laidalla. Istuin oikealla. Se ei kuitenkaan vastaa mitenkään poliittista näkemystäni. Kaikki istuu vielä samoilla paikoilla kuin Ranskan vallankumouksenkin aikoihin.

Perjantaina lapsenvahtina, lauantaina synttäreillä ja tupareilla, jotka olivat yksi ja sama tapahtuma. Sunnuntaina taisin saada pikavoiton. Kamera sokaisi minut niin, että olin syöksyä pimeässä tieltä. Olen myös sitä mieltä, että matkani suurin turvallisuusriski oli tuo kyseinen kamera, koska edellä ajava löi jarrut lukkoon suoralla tiellä, ilman näkyvää syytä ja samaan syssyyn sitten säikytellään salamalla.

Nyt ei ehdi paljon tarinoida, kun Deppin tähdittämä Secret window tulee neloselta.

Niijjoo, luokkakokouskin on kuulemma suunnitteilla. Siitä vasta jännää tulee. Ensiviikolla olisi Tundramatiksia ja Ähtärin kylpylää. Viidenkymmenen prosentin tod.näköisyydellä otan osaa.

En uskalla edes kuvitella millaista ahdistusta kokisin, jos lääkärin ammatissani hukkaisin yhden elämän. Se lääkäriopiskelija, jonka hoitovirheen seurauksena viimeisen vuoden opiskelijoille tuli toimenpidekielto on varmasti jo tässä vaiheessa tuhoon tuominnut tasapainoisen ammatinharjoittamismahdollisuutensa. Itse vaihtaisin alaa, jos munaisin oikein rankasti. Japones dentro de mí dice que verguenza sobre todo!

Olen varma kahdesta asiasta: minulle ei tule vielä pitkään aikaan sattumaan mitään ja lääkärinä palaisin loppuun oitis. Lääketiede on muutenkin mennyt mielestäni liian pitkälle, kuten myös elintarviketeollisuus. Lääketieteellä yritetään epätoivoisesti retusoida elintarviketeollisuuden aiheuttamia terveysongelmia. Niin noh, vastuuhan on tietenkin viime kädessä kuluttajalla, mutta ei jokaisen kuluttajan mielestäni tulisi itse selvittää mitä myrkkyjä mihinkin tuotteeseen on tungettu. Halvat makeiset ja jauhot, niitä kansakuntamme opiskelijatkin tahkoavat usemman vuoden köyhyysloukussaan. Tavat tuppaavat jäämään elämään ja myöhemmin, vaikka varaa olisikin, niin samat makaroonit sitä ovat lautasella.

Päivä on lähtenyt hyvin käyntiin. Pekalla on kylmälaukullinen CD-levyjä, joita kuunnellaan töiden ohessa. Usein tiedän vain kuulleeni yhtyeen nimen, mutta itse musiikista ei ole tarkkaa tietoa. Näin on useimmin ennen 90-lukua alottaneiden yhtyeiden kohdalla. Tunnelma oli itselleni vähintäänkin nostalginen, kun Echo & the Bunnymenin Ocean rain pärähti soimaan. Pärähtäminen ei tosin kuvaa kyseistä kappaletta, sillä se on lähinnä kaihoisa. Voin tietenkin olla väärässä, koska sävelkulkua ja sanoituksia ei aina kannata ottaa itsestäänselvyyksinä. Tarkoitan tällä duurivoittoisia kappaleita, kauniilla sanoilla, joihin kuitenkin kätkeytyy usein synkkä tarina.

Olin äänittänyt Ocean Rainin Radio Mafiasta, joskus 90-luvun lopulla. C-kasetti on tietääkseni kadonnut tai pärvöttynyt, joten voitte kuvitella riemuni, kun nyt tavallaan löysin jotain kauan sitten kadottamaani. Samalla kasetilla oli Pixiesia ja Peter Gabrieliakin, joten se oli varsinainen Velvet Underground.

Jos lasketaan ainoastaan kokonaan luetut, niin pitää mennä useita kuukausia taaksepäin palatakseni tuohon otsikossa väläytettyyn kirjaan. Koska ei ole muistikuvia kuin NEil Gaimanin American Godsista niin se on varmaan se. Yritän lukea edes yhden kirjan kuussa tästedes. Tällaista dekadenssia kestä lukutaidotonkaan.

-Achtung! Se ei mahtung!
-Ei ole siis mitenkään mahjong?

Ensimmäistä kertaa olen rehkinyt 70 tuntia viikossa. Nyt olem lähellä pöyrähtämistä. Eilen katsoin Koneenkäyttäjänkin, on se vaan tiivistunnelmainen filkka!

Työuupumus iski! Kirkaan iski virus! Virkaani iski kidus! Iskiaksessa kaski.

KUn koitti lähdön hetki huokui vasen eturengas puolinaista tyhjyyttään. Kirotut olkoon ne huoltoasemat, joilla ei ilmaa ollut tarjolla. Puhkeamista ei kuitenkaan tullut ja taas olen turvallisesti lämpimähkössä ja kuivahossa sisätilassa.

Tänään kaveerasin Excelin kanssa kymmenisen tuntia.