Mä elän mut tää ei tunnu elämältä.
Mä en tiedä mitä tekisin..
Miks must tuntuu tältä?
Mä uskottelen koko ajan että kaikki on ihan hyvin.
Paska kuuluu takaa ja se ajaa mun yli.
Himas mietin skitso juttui ypöyksin.
Voisko joku auttaa ja ottaa mut syliin?
Mua pelottaa mun tulevaisuus, kunpa jostain siunaantuis mulle uus mahdollisuus mut mul on vaan yks elämä elettävänä ja seki näyttää varmaa päältäpäin tosi hyvältä.
Mut totuushan on se et mun ei oo hyvä olla, mun pää on paskana ja ruumis rappiolla.
Mä en voi sille mitää et must tuntuu tältä, mä kai elän mut tää ei tunnu elämältä.
Mä yritän selvii ja nauttii elämästä, mut mä en usko et kukaan vois nauttia tästä.