no laittautumista jatkellaan,välillä koiria hellien ja välillä suitaan hiuksia ja katsellaan kelloa,että keretään varmasti,enne kuin alkaa suomalainen pakkoviihde mtv-kanavilta(mikä on aivan pakko nähdä)
viimeinen silmäys kokonaisuuteen,jossa peilistä kurkistaa komea tummatukkainen sutjakka mies,punaiset pitkät kiharat kehystävät naisen kuulaita kasvoja,joita hymyn vaaleus täydentää.
kuinka ollakkaan,nämä kaksi tapaavat lähipuiston penkillä,molempia yhdistää sama asia,kumpikaan ei ole päässyt yhteenkään baariin,eikä kukaan suostu sen enempiä selittelemään,mitä suotta,juopoille,jotka eivät aamulla muista koko illasta enää mitään.
mies osoittaa olevansa herrasmies ja kyselee,josko nainen tahtoisi nauttia olutta tässä ulkotuolissa,kauppojakin kun näkyy olevan useampi jopa kokeilla!
nainen ilahtuu hetkeksi,toive siitä,että hän voisi juoda itsensä humalaan,antaa hänelle syytä jatkaa oleilua miehen seurassa,vaikka tämä ei muuten muistutakkaan kuin etäisiä muistoja naisen nuoruudesta.hän katsoo viereensä.laihaa kättä,joka kiertyy pullon ympärille,liian isoja vaatteita,joissa on reikiä,epämuodostunutta nenää ja silmiä,joissa ei ole oikein minkäänlaista väriä.
nainen miettii hetken,miltä näyttää itse,kunnes päättää humaltua nopeammin.asiaa nopeuttaa se,ettei hän ole syönyt kahteen päivään ja hän tuntee,kuinka zorbaksen kitkerä kuumuus alkaa polttaa hänen rintaansa ja hetken ajan hän muistaa,että se on keuhkosyöpä,mikä aiheuttaa poltetta,kipuja,unettomia öitä.
mies pyörittää pulloa laihoissa sormissaan.hän aloittaa verkkaisesti kertoa,kuinka on juuri viikon ollut viinamäellä.pari viikkoa oli ollut selvääkin aikaa,kun hänen lapsensa sanoivat hänen puhuneen omiaan ja tappaneen rottia poikansa edessä.hän muistaa vieläkin ne rotat,kuinka se muka voisi olla luulosairautta?koska hän ei näe vastausta,hän kallistaa päätään ja ottaa kunnon kulauksen tuisketta,että viima ei paleltaisi niin takin ohuen kankaan läpi.
he istuvat hiljaa,välillä juoden,välillä palaa sätkä.sanaakaan ei vaihdu,mitä suotta kauniita sanoja pilaamaan hetken,jonka he kummatkin ymmärtävät.he ovat hiljaa,koska se tuntuu oikealta,eikä kumpikaan olisikaan tarinatuulella.katsomatta toisiaan he arvelevat,että toinen ei välitä,vaikka toisen silmät katsovat pullon tyhjyyttä hetken ja tarttuvat sanaakaan sanomatta myös toiseen pulloon,jonka otti esille,koska tilanne vaatii sen,vaikka kumpikaan ei virka mitään.kummatkin kaatavat kylmää juomaa huulilleen,riutuneitten kasvojen ympäröidessä kelmeänä sen hetken,minkä kumpikin tajusi.
pian oli juomat loppu,eikä rahalla ollut vaikutinta juomien loppuun.kuin sanomattomasta käskystä,he molemmat nousivat hitaasti kompuroiden ylös penkiltä,toivottivat illanjatkot toisilleen ja aloittivat kulkunsa siihen suuntaan,mistä olivat penkille asti löytäneet.
nainen tietää aikansa loppuvan,joten hän yrittää pyytää muutamaa kolikkoa,että saisi pullon.koska hän on tunnettu,hän saa rahansa,käy pikaiseen kaupassa ja yskien kiireestä kantapäähän hän katsoo kyynelsilmien läpi pulloa,jonka aikoo juoda,jahka paha kasvi antaisi hengittää..hän kakoo hetken henkeään,yskäisee verta pyyhkeeseen,vaikka paperi olisi ajanut saman viran.
silmät kyynelissä hän muistelee miestä aiemmin illalla,mukava ihminen,ainoa,joka ei käännyttänyt pois.nainen itkee,koska häneen koskee.koskee liikaa,jotta hän voisi enää parantua.
hän juo pullon tyhjäksi,polttaa tupakat loppuun,sulkee silmänsä ja näkee unta kukista,kesästä,hengittämisestä ilman kipuja.
ensimmäistä kertaa moneen vuoteen,hän nauraa unessaan.hän nauraa ja hän on kuin uusi,ainakin nuori hän on,eikä hänellä ole reikiä.hän on iloinenja hän näyttää sen,sillä hän tajuaa,on tajunnut jo kauan,että tämä on vain väliaikainen hetki,tunne,se,mitä hän on niin pitkään odottanut.unessa hän hyvästelee sen puiston miehen ja se mieskin hymyilee hänelle,hymyilee kasvoilla,joissa silmät tuikkivat,hampaat ovat kauniin valkoiset,miehellä on uusi puku päällä ja siinä neilikka.mies ojentaa neilikan naiselle ja he hymyilevät samaa hymyä,aika pysähtyy siihen hetkeen.