olen jännän äärellä,olen ollut siinä jo tovin.
en liikahda,etten menetä juuri sisäistämiäni tiedonmuruja,joista nyt yritän varovaisesti kyhätä sellaisen ajatuskehikon,eli jos tämä asia on näin,niin silloin tämä asia olisi noin?
tuttua?
olen päässyt erilaisten jännien ajatusten äärelle vaanimalla,laittamalla kaikki aistini peliin juuri oikealla hetkellä ja se,että siitä nyt kerskun,on pääteltävissä siten,että olen etsinyt isoja vastauksia isoihin kysymyksiin,tai vahingossa tarttunut tietoon,joka on johtanut minut kysymysten pariin.
se,että tieto lisää tuskaa on puhtaasti tulosta siitä,että kun on saanut selville yhden asian,tarkoittaa se tunteja ajatustyöhön,sillä kokonaisuuden takiahan niitä asioita ymmärretään ja jos kyseessä on iso kokonaisuus,niin tieto ja kokemus on saatava samalle tasolle,ennen kuin kyseisen ajattelutuokion voi päättää.
tuskaista,varsinkin kun aina saa päänsäryn muistoksi,mutta aina nämä ymmärretyt asiat jää yhtä hyvin muistiin,vaan ne on oikean tilaisuuden tullen taas metsästettävä yhteen.
voin sanoa,että auttaa,kun kirjoittaa ylös ydinasiat,joiden parissa mietiskelee.
ei harmita niin paljon jos kadottaa ymmärryksen yli menevät johtolangat..
iso totuus,josta aloin pohtia laajuutta,on lause:
RISTIRIITA RATKAISTIIN RISTILLÄ.
ymmärsin mittasuhteita,olosuhteita,käsitteiden laajuuksia..sain jopa itsestäni uudenlaisen näkökulman..
elämä on yhtä jänäää!!!!!