voe elämä,mä jo luulin,että ne ois unohtaneet mut ni paskan marjat,postissa tuli aika veri-ja sydänkokeisiin ja lääkärin ja ravitsemusterapeutin ajat.mua kyylätään taas.tosin mä olen aikuinen,vaikka ei siltä kyllä välillä vaikuta...eli voinhan mä siellä käydä ja sit ite sanoo,että mitäpä jos lopetettais nämä hölinät,kun minä olen päättänyt olla muuta kuin normaali.
tosin painotan,että en anna painon laskea niin alas,että joutuisin sairaalaan,koska sinnehän minä en mene!!!
ainakin yritän kompromissia siitä,että voisin vaikka itse ottaa yhteyttä kun haluan/koen tarvitsevani apua.
jostain syystä,kun ne ajat tuli postissa,ni mä menin paniikkiin ja ihan vaan siks,kun sillä hetkellä painoin lähemmäs 40kg,joka on mulle paljon.ajattelin että mun on pakko laihtua ainakin pari kiloa,ennen terapeutin vastaanottoa.sehän on vieläpä järjetöntä,sillä jos haluaisin,että mut jätetään sieltä täysin rauhaan,ni totta helvetissähän mä silloin olisin mielelläni sen 40 kg koska se osoittais niille hoitsuille,että en oo hengenvaarassa yms.
mut mä olenkin kaheli,rekihurja,joka on kirjaimellisesti kuin uhmaikäinen lapsi,löinköhän mä pentuna pääni pienoon???
mä leikin hengelläni tiedän sen ja silti haluan jatkaa sitä,oonhan mä itsetuhoinen ollu monellakin eri tavalla ja tää on vaan yks keino muitten joukossa,masokismia,josta saan jotain sairasta tyydytystä..
no pari hyvää asiaa pystyn löytämään itsestäni.vaikka tällä saralla olenkin täyskaheli,ni muilla elämänaloilla pyrin olemaan mahdollisimman normaali ja olen onnistunutkin siinä.toiseks kipeenä olo ja elämä kateissa kirjan lukeminen on vieny turhan ruuan syömisen ja olen päässyt hiukan hoikistumaan..ei kait tässä muuta tällä erää,kaikki sanottava on sanottu,päivän epistola pidetty. aaaaaaameeeeeen.....