Niinku näette, en oo töissä. Yks kirje sai kaiken päälaelleen ja tänään soittelin työpaikalle ja ne olikin ottaneet sinne jonkun toisen joka asui lähempänä (mä siis asun kaupungin toisella puolella, muttei matka mulle oo niin suuri este ettenkö ois voinu siel käydä koska työ vaikutti niiiin unelmalta mulle. On niin huvittava törmätä tollaseen pomoon (tai projektipäällikkö, mikä lienee) joka oli niin osaaottavasti mukana ku sanoin että "Ei se matka olis ollu mulle suuri este, oisin niin hirveesti tykänny tulla.." niin se sanoi ihan Marimaisesti (mun murmeli:)) "Hööööh" et melkein repesin.:D Ja sanoi että he soittelee parin kk:n sisään et jos onnistuis et mä sinne menisin jne. Mutta työkkäristä tulee kyllä noottia että pitää hakee sinne ja tänne että saa nähdä tuleeko tosta Hitfactoryn jutusta enää mitään.:/ Kitti vie, ottaa päähän! Viel en ihan täysin oo sisäistäny tätä ja ku on muitakin mietittäviä juttuja niin kivany.
Mut näkee et suku pitää yhtä, tänään on kyllä sadellu puheluita ja asia on jo koko suvun tiedos varmaan.:P