IRC-Galleria

Tänään oli ihan mahtava päivä Dominikaanisen Tasavallan Santa Barbara De la Samanássa. Oli harmaa ja sateinen päivä, ja Samana on pieni paikka, jossa ei ole paljoakaan nähtävää. Laiva oli tenderissä eli maihin pääsi yhteysaluksella (jollaisina tällä kertaa toimivat pelastusveneet), ja kun astuimme pelastusveneestä maihin, satoi jo kaatamalla. Ei siis tarvittu paljoa houkuttelua että taivuimme nappaamaan siitä satamasta maastoauton kuskeineen tunniksi, jotta voisimme katsella ympärillemme vähän kuivemmasta paikasta. Samana on pieni ja köyhä paikka, eikä siellä ole vielä juurikaan varsinaista organisoitunutta turismia. Koko kylän suurin juttu turisteille on biitsit, ja yllättäen sateisena päivänä ei kovin paljoa houkuttanut ajatus rannalle menemisestä.

Maasturin kuski ei puhunut englantia ja kun oltiin saatu paikallisen oppaan avustuksella tingittyä hinta sopivaksi, hyppäsimme kyytiin. Hän kuljetteli meitä ensin "kaupungin" eli kyläpahasen läpi ja ihanalla tarmolla hän koko ajan osoitteli paikkoja matkan varrelta selostaen puoliksi elekielellä ja puoliksi espanjalla, mitä missäkin on. Sitten hän ehdotti että menisimme vesiputouksille, ja koska Samanan 50-metrinen vesiputous on se suurin yksittäinen "nähtävyys" mitä paikassa Valasmuseon lisäksi onkaan, suuntasimme sinne. Päästyämme "perille", eli tien varressa olevalle pienelle kuppilakyhäelmälle, kuski kipaisi hakemaan jostain about 12-15 -vuotiaan pojan, joka tuli juttelemaan kanssamme englanniksi. Kävi ilmi että vesiputouksille on tieltä vielä 10 minuutin kävelymatka, ja että oli tyypillistä, että joku paikallisista lähtee saattamaan vesiputouksille ja takaisin.

Seurueemme "vanhukset" jäivät sitten kuppilaan tutustumaan paikalliseen oluttarjontaan, ja me Jussin kanssa lähdimme sen paikallisen pojan kanssa kohti vesiputousta. Sillä hetkellä ei satanut, mutta koska koko aamupäivän oli tullut vettä, maasto oli liukasta (ja tosi savista, polut oli mullan sijaan punasavea). Poika pysäytteli meitä vähän väliä ja osoitteli matkan varrelta kaikenlaista mielenkiintoista: näimme banaanipuun, kookospuun, kaakaopuun (kaakaopavut oli muuten tosi isoja, parin kämmenen kokoisia!), mantelipuun(!), greippipuun, mangopuun, bambuja ja vaikka mitä muuta hienoa.

Oli kyllä ihan tarpeen se poika saattamassa: matka sinne vesiputouksille oli välillä tosi vaativa, ja se poika talutti mua suurimman osan matkasta. Iso osa matkaa oli savivellissä tarpomista, ja puolivälissä piti ylittää jokikin, johon oli "poluksi" kasattu pienehköjä, juuri jalan kokoisia kiviä perätysten. Onneksi se poika tosiaan talutti siitäkin yli, en varmaan olisi muuten edes uskaltanut yrittää mennä yli. Loppupäästä piti vielä ylittää toinen vesialue ja sitten kiivetä savista ja kivistä aluetta ylös alas, että oltiin vesiputouksella. Oli se kyllä hieno. Täysin sen vaeltamisen arvoinen <3 Siinä oli itse asiassa pari pienempää vielä vierellä.

Kävelymatkalla pois putouksilta satoi ja oli entistä liukkaampaa. Sandaaleista tuskin tulee enää entisiä (enpä lähtiessä arvannut joutuvani tuollaisiin oloihin, niin oli vähän huonot kengät savessa tarpomiseen), ja jalat oli polveen asti punasavessa. No, tulipahan ilmainen mutanaamio jalkoihin kaupan päälle :) Oli hieman uitettu koira -olo, kun päästiin takaisin maasturille.

Vesiputoukset ja niiden seutu oli tosi luonnonmukaisessa kunnossa, eikä niitä ainakaan vielä olla varsinaisesti valjastettu kunnon turismin mekaksi. Mitään virallista turismijuttua siellä ei ollutkaan: ainoastaan se pieni baarihökkeli, ja paljon yksityishenkilöitä, jotka tavallaan "pyörittivät" sitä turismia. Sekä poliisi, jonka funktio ei ihan selvinnyt. Yksityiset tyypit siis tosiaan kävelytti seurueita putouksille, ja putousten varrella oli muutamassa kohtaa paikallinen myymässä kylmää juotavaa; osalla oli myös hedelmiä tarjolla. Ei mitään suurellista, ei välkkyviä kojuja yms; vain esim. bambuista tehty istumapaikka, josta käsin möivät sitten juomiaan. Perillä vesiputouksella oli peräti luonnonmateriaaleista tehty katos, jonka alla oli jopa useampi kuin yksi paikallinen myymässä hedelmiä ja juomia.

Matkalla putouksille ja takaisin näkyi aika paljon autenttisen oloista eloa. Näkyi mm. aasilla ratsastava mies jolla oli isot kantamukset aasin selässä, paljon huonokuntoisia mopoja jotka ajoivat hullun lailla, hökkelikyliä joissa edellisen hökkelin päälle oli vaan tehty toinen ja ne ihmeen kaupalla pysyivät pystyssäkin, ja paljon kulkukoiria.

Että sellaista tänään, huomenna sitten koko reissun pääjuttu eli kuusikymppisjuhlat.

Ps. Sorry kaverit, mutta juuri nyt töissäkäynti tuntuu melko kaukaiselta ajatukselta. <3