IRC-Galleria

Tsill.

nollaus.jpg

Tulokset a - n noin 1 030 000 osuman joukosta haulle nolla.

"kylläpä nollasin komeasti.
ei ressaa sitten yhtään. mikään.
mutta en nollaa ihan pian uudelleen."



"nolla 0, (ei merkintätapaa roomalaisissa numeroissa) (10). (kardinaaliluku) numero ennen yhtä."


"Tavoitteena nolla tapaturmaa

Tapaturmavaarat tulee tunnistaa. Yhtä vakavaa tapaturmaa kohden sattuu jopa satoja häiriöitä tai vaaratilanteita. Havahtumalla jo niihin ja tekemällä oikeat toimet voidaan tapaturmia estää.

Työturvallisuuden varmistaminen vaatii toimintaa useilla tasoilla: teknisessä turvallisuudessa, työympäristön turvallisuudessa, työtavoissa, perehdyttämisessä, johtamisessa ja organisaation turvallisuuskulttuurin kehittämisessä.

Tunnistettu vaara tulee poistaa välittömästi. Jos sitä ei voida kokonaan poistaa, sitä on vähennettävä ensisijaisesti teknisin keinoin ja tarvittaessa estämällä työntekijän pääsy vaaran alueelle."



"Yksinkertainen, mutta tehokas tapa löytää jatkuva-aikaiselle siirtofunktiolle diskreetti vastine, on käyttää s- ja z-tasojen välistä yhteyttä hyväksi. Jatkuva-aikaisen siirtofunktion G(s) navat kuvautuvat diskreetin järjestelmän navoiksi yhtälön z = esh mukaisesti. Nollien löytäminen ei kuitenkaan ole yhtä suoraviivaista. Napa-nolla-tekniikan ideana on kuvata myös nollat tilanteen mukaan yhtälön z = esh mukaisesti. Tekniikka koostuu joukosta sääntöjä, joiden avulla määritetään navat, nollat ja vahvistus, joiden avulla saadaan jatkuva-aikaisen siirtofunktion G(s) diskreetti approksimaatio H(z)"



"Valistuksella jätteitä nolla

21.07.2008 09:00

Varuskunnissa eri puolilla Suomea on meneillään kierrätys- ja asennemuutoskampanja, jonka tarkoituksena on vähentää biojätteen määrää. Kampanja toteutetaan yhdessä Puolustushallinnon rakennuslaitoksen kanssa. Ruokailutilojen seinille on jo kiinnitetty valistusjulisteita ja kierrätysopasteita on uusittu. Kehitettävää löytyy, mutta työ on hyvässä vauhdissa. "



"Nolla
Keskiviikko 1.4.2009 klo 02.00
vakiokuva

Matti, kansalaisena täältä puhuttelen. Ja sanon heti suoraan, että minun puhelinnumerossani on nolla. Voit tehä tästä omat johtopäätöksesi, mutta minä vaan toivon, ettei se tunkeudu niihin sinun paljon puhuttuihin uniisi, jos käsität mitä meinaan."

Tänään oli ihan mahtava päivä Dominikaanisen Tasavallan Santa Barbara De la Samanássa. Oli harmaa ja sateinen päivä, ja Samana on pieni paikka, jossa ei ole paljoakaan nähtävää. Laiva oli tenderissä eli maihin pääsi yhteysaluksella (jollaisina tällä kertaa toimivat pelastusveneet), ja kun astuimme pelastusveneestä maihin, satoi jo kaatamalla. Ei siis tarvittu paljoa houkuttelua että taivuimme nappaamaan siitä satamasta maastoauton kuskeineen tunniksi, jotta voisimme katsella ympärillemme vähän kuivemmasta paikasta. Samana on pieni ja köyhä paikka, eikä siellä ole vielä juurikaan varsinaista organisoitunutta turismia. Koko kylän suurin juttu turisteille on biitsit, ja yllättäen sateisena päivänä ei kovin paljoa houkuttanut ajatus rannalle menemisestä.

Maasturin kuski ei puhunut englantia ja kun oltiin saatu paikallisen oppaan avustuksella tingittyä hinta sopivaksi, hyppäsimme kyytiin. Hän kuljetteli meitä ensin "kaupungin" eli kyläpahasen läpi ja ihanalla tarmolla hän koko ajan osoitteli paikkoja matkan varrelta selostaen puoliksi elekielellä ja puoliksi espanjalla, mitä missäkin on. Sitten hän ehdotti että menisimme vesiputouksille, ja koska Samanan 50-metrinen vesiputous on se suurin yksittäinen "nähtävyys" mitä paikassa Valasmuseon lisäksi onkaan, suuntasimme sinne. Päästyämme "perille", eli tien varressa olevalle pienelle kuppilakyhäelmälle, kuski kipaisi hakemaan jostain about 12-15 -vuotiaan pojan, joka tuli juttelemaan kanssamme englanniksi. Kävi ilmi että vesiputouksille on tieltä vielä 10 minuutin kävelymatka, ja että oli tyypillistä, että joku paikallisista lähtee saattamaan vesiputouksille ja takaisin.

Seurueemme "vanhukset" jäivät sitten kuppilaan tutustumaan paikalliseen oluttarjontaan, ja me Jussin kanssa lähdimme sen paikallisen pojan kanssa kohti vesiputousta. Sillä hetkellä ei satanut, mutta koska koko aamupäivän oli tullut vettä, maasto oli liukasta (ja tosi savista, polut oli mullan sijaan punasavea). Poika pysäytteli meitä vähän väliä ja osoitteli matkan varrelta kaikenlaista mielenkiintoista: näimme banaanipuun, kookospuun, kaakaopuun (kaakaopavut oli muuten tosi isoja, parin kämmenen kokoisia!), mantelipuun(!), greippipuun, mangopuun, bambuja ja vaikka mitä muuta hienoa.

Oli kyllä ihan tarpeen se poika saattamassa: matka sinne vesiputouksille oli välillä tosi vaativa, ja se poika talutti mua suurimman osan matkasta. Iso osa matkaa oli savivellissä tarpomista, ja puolivälissä piti ylittää jokikin, johon oli "poluksi" kasattu pienehköjä, juuri jalan kokoisia kiviä perätysten. Onneksi se poika tosiaan talutti siitäkin yli, en varmaan olisi muuten edes uskaltanut yrittää mennä yli. Loppupäästä piti vielä ylittää toinen vesialue ja sitten kiivetä savista ja kivistä aluetta ylös alas, että oltiin vesiputouksella. Oli se kyllä hieno. Täysin sen vaeltamisen arvoinen <3 Siinä oli itse asiassa pari pienempää vielä vierellä.

Kävelymatkalla pois putouksilta satoi ja oli entistä liukkaampaa. Sandaaleista tuskin tulee enää entisiä (enpä lähtiessä arvannut joutuvani tuollaisiin oloihin, niin oli vähän huonot kengät savessa tarpomiseen), ja jalat oli polveen asti punasavessa. No, tulipahan ilmainen mutanaamio jalkoihin kaupan päälle :) Oli hieman uitettu koira -olo, kun päästiin takaisin maasturille.

Vesiputoukset ja niiden seutu oli tosi luonnonmukaisessa kunnossa, eikä niitä ainakaan vielä olla varsinaisesti valjastettu kunnon turismin mekaksi. Mitään virallista turismijuttua siellä ei ollutkaan: ainoastaan se pieni baarihökkeli, ja paljon yksityishenkilöitä, jotka tavallaan "pyörittivät" sitä turismia. Sekä poliisi, jonka funktio ei ihan selvinnyt. Yksityiset tyypit siis tosiaan kävelytti seurueita putouksille, ja putousten varrella oli muutamassa kohtaa paikallinen myymässä kylmää juotavaa; osalla oli myös hedelmiä tarjolla. Ei mitään suurellista, ei välkkyviä kojuja yms; vain esim. bambuista tehty istumapaikka, josta käsin möivät sitten juomiaan. Perillä vesiputouksella oli peräti luonnonmateriaaleista tehty katos, jonka alla oli jopa useampi kuin yksi paikallinen myymässä hedelmiä ja juomia.

Matkalla putouksille ja takaisin näkyi aika paljon autenttisen oloista eloa. Näkyi mm. aasilla ratsastava mies jolla oli isot kantamukset aasin selässä, paljon huonokuntoisia mopoja jotka ajoivat hullun lailla, hökkelikyliä joissa edellisen hökkelin päälle oli vaan tehty toinen ja ne ihmeen kaupalla pysyivät pystyssäkin, ja paljon kulkukoiria.

Että sellaista tänään, huomenna sitten koko reissun pääjuttu eli kuusikymppisjuhlat.

Ps. Sorry kaverit, mutta juuri nyt töissäkäynti tuntuu melko kaukaiselta ajatukselta. <3

Ajamme tällä hetkellä Cozumelin saaren edustalla kohti satamaa. Cozumel kuuluu Meksikoon, ja äsken laivan rinnalla ajoi tosi kuumottavan näköinen pieni, armeijanvihreä vene tai laiva, joka oli täynnä pieniä, armeijanvärisiä miehiä. Vene suhaili hetken laivansuuntaisesti, kääntyi sitten ja lähti toiseen suuntaan. Sitä ennen se killui tovin aikaa suoraan parvekkeemme kohdalla, mutta eivät sentään kaivaneet aseita ja pistäneet ranttaliksi.

Ilma on kaunis, vähän pilvinen mutta kosteankuuma. Vesi edelleen käsittämättömän kirkasta: pohja näkyy tänne laivaan asti. Houkuttaisi mennä snorklailemaan.

Yritin just käydä parvekkeella sillä seurauksella että kävelin suoraan vauhdilla lasiovea päin. Way to go. Ensi kerralla ehkä koitan avata ovenkin ensin.

Jussi näki eilen Caymanilta lähdettäessä laivan vieressä hain tai jonkun valtavasti haita muistuttavan kalan.

ps. Selkään sattuu vieläkin, mutta onneksi enää vaan lähinnä nukkuessa. Taisin selvitä tiimipäivästä säikähdyksellä.

Terveisiä Karibianmereltä. Kello on 7:50, lämpötila 26 astetta ja laiva saapui juuri Caymansaarille. Tähän asti on Miamista lähdön jälkeen matkattu merellä, eli tämä on nyt ensimmäinen pysähdys. Tähän mennessä aika on mennyt lähinnä chillatessa ja uuteen aikavyöhykkeeseen totuttautuessa. Laiva on aikalailla täynnä, ja keskikannen uima-altaiden auringonottopaikoille pääsystä ei ole tarvinnut paljoa haaveilla. Onneksi molemmissa hyteissä on parvekkeet, niin pystyy viettämään aikaa ulkoilmassa vähän rauhallisemmissakin merkeissä.

Meri on tosi tyyni, aaltoja ei käytännössä juurikaan ole. Matkanteko on siis vähän toista kuin Välimerenristeilyllä oli (siellä aallot oli parhaimmillaan jotain 5-7 metrisiä, täällä Captain's Log näyttää että "0 m")

Eilen grillattiin anoppiehdokkaan kanssa nahkaa varovasti eikä poltettu itseämme, joten tänään uusiksi vähän pidemmin. Tuo 12-14 kieppeillä pyörivä UV-indeksi on vaan meikäläiselle niin uutta, ettei uskaltanut koko päiväksi heittäytyä auringon armoille, kun ei tiedä miten oma iho reagoi.

Herättiin just pitkästä aikaa kunnon yöunien jälkeen. Pe-la -yö valvottiin ja sen jälkeen koneessa tuli satunnaisesti nukuttua kun ei enää pysynyt hereillä.

Lentomatka meni ihan hyvin, vaikka meillä ei vieläkään ole tietoa, kauanko se itse asiassa kesti Lontoosta Miamiin. Koneen henkilökunta (sekä interaktiiviset, hienot kosketusnäytöt kaikkine infoineen) väittivät aikaeron olevan tuntia vähemmän kuin mitä onkaan ja koneen saapuvan ihan eri aikaan kuin se todellisuudessa saapui, ja nyt lähinnä ollaan iloisia että tiedetään, paljonko kello täällä ylipäänsä on.

Iltayöstä käytiin kävelyllä, ja ilma oli lämmin ja trooppisen kostea (+26C). Saa nähdä mitä se on nyt päiväsaikaan (vaikka aamuhan tässä vasta on).

Tähän mennessä bongattua: bussipysäkin kyljessä oli asianajajan "DON'T PAY THAT TICKET" -mainos, ja telkkarissa mainostettiin kuinka ravitsevia jättivihannekset ovat: "as good as fresh vegetables". Niin, ja nyt kannattaa sijoittaa tänne: http://www.moneyaisle.com/

Koneenvaihtoon on onneksi niin paljon aikaa, että ehtii hengailla.

Oihvoih. Kello on yhdeksän illalla, kone lähtee kahdeksalta aamulla enkä ole alkanut pakkaamaan.