IRC-Galleria

Kesällä useita vuosia sitten otetussa Tauno veljeni ristiäiskuvassa on kotitaloni pihamaalla suuri joukko sukulaisia ja naapureita. Siinä kuvassa on mukana Eero veljeni. Hän oli vilkas ja touhukas pojanvesseli, jonka heleä nauru on jäänyt mieleeni. Samana kesänä hän alkoi sairastella. Iloisesta pojasta tuli kuumeinen ja itkevä lapsi. Lääkäri teki hänen tilanteestaan väärän diagnoosin ja lähetti Eeron kotiin. Lopulta hänet vietiin Tampereelle tutkimuksiin ja hänessä todettiin olevan aivokalvontulehdus. Sairaus oli jo niin paha, ettei veljeäni voitu enää pelastaa. Veljeni kuoli lokakuun alussa.
Vaikka en muista hyvin tapahtumien kulkua, ovat silloin kokemani tuntemukset jääneet pysyvästi mieleeni. Hautajaisista on jäänyt mieleeni laulu: "Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput, joilla he soit-televat…" Tätä laulua lauloivat äitini ja isänikin usein hautajaisten jälkeenkin. Ilmeisesti laulun lohduttavat sanat toivat lievitystä suruun.
Mieleeni on jäänyt lokakuinen päivä. Seison kotitaloni kuuraisella pihamaalla ja vilkutan veljelleni, joka häipyy pilvien taakse. Varsinkin lapsen surua lievittää mielikuvitus. Hyvät muistot kantavat elämässä eteenpäin. Mielikuvituksessani muistan kokeneeni veljeni läsnäolon. Unissani veljesjoukko juoksi niityllä Eeron valkean tukan hulmutessa ja heleän naurun raikuessa. Jälkeenpäinkin olen kes-kustellut unessa veljeni kanssa aivan kuin olisimme kasvaneet yhdessä, veljeni vain näkymättömässä todellisuudessa. Vaaratilan-teissa olen kokenut veljeni varoittavan minua.
Veljeni kuolema toi elämääni ensimmäisen kerran tunteen muuka-laisuudesta ja elämän hauraudesta. Lapsuuden kirkkaaseen kesä-päivään tuli varjostava pilvi. Toisaalta surun ja koettelemusten kokemukset opettavat meitä näkemään paremmin elämässämme olevia hyviä asioita ja kasvattavat meitä viisaammiksi sekä vahvemmiksi.

Elämässämme on tunteisiin ja uskoon perustuvia asioita, joita emme pysty selittämään pelkällä järjellä. Tulivatpa yliluonnolliset koke-mukset ulkopuoleltamme tai olivatpa ne sisäisiä kokemuksiamme, ne osoittavat, että emme ole kiinni vain aineellisissa asioissa. Henki, mielikuvitus, luovuus tai millä nimellä kutsummekin tällaisia ominaisuuksiamme, antaa meille vapauden irtautua aineellisista kahleistamme. Se on elämämme rikkautta. Tämän ominaisuutemme hedelmiä ovat kirjallisuus, taide, musiikki ja monet muut kulttuurimme alueet. Kykenemme löytämään ja saavuttamaan elämässämme uusia asioita ja samalla kasvamaan henkisesti.