Musta alkaa pikku hiljalleen tuntua, että mä on vissiin töissä ihan aina. Muut juhlii ja/tai pittää hauskaa. Mitäs mä? No istun ja ravaan rastilta toiselle ko päätön kana. Kaikki sosiaaliset suhteet on kanssa sairaiden, kavereita nää ikuna ees :(. Onneksi tänä yönä on toki työtovereista hyvää seuraa ja ystävät suhaa kentällä antaen mulle tovin rauhaa istua koneella. Luksusta <3