sen ruutupaperille kirjaimin kirjailin/
aikaa ja kulutusta kestäväks muotoilin/
siin lausees kolme vierasperäst sanaa/
oppimatonkin ne iisisti tavaa/
en koskaan voinu tietää että kävisi näin/
tuntisin näin, sydän kääntyisi väärinpäin/
sun sisäl hakkas sanoit et parempi näin/
itkemään jäin, kun sä hävisit mun silmistäin/
silmät kostui, ajatukset mustui/
kuukauden päivät peiton aluseen tutustuin/
ihmispolon sydän on nii heikkoo tekoo/
ainoo lohtu on kauhoo lisää keittoo kehoon/
elämä ei tunnu miltää, puuttuu koneistosta rasvaa/
se on fakta et näin kuuluu pienen ihmisen kasvaa/
varjo laskeutu kaamos peitti maan/
lähti pari heistä polkemaan polkuaan/
luuli valon näkevänsä vaan se valo oli mustaa/
yhtä mustaa, kuin sydän täynnä tuskaa/
haparoivin sormin nyrkin sisään puristaa/
rutistaa, ruutupaperin ja ne kolme sanaa/
jotka kaipausta tunnustaa