Oon yrittäny tukahduttaa mun ikävän mut se ei oo onnistunu. Kun juttelen sun kaa, kyynelet tulvii mun silmii ja alka itkettää. Oot ollu niin kauan aikaa osa mun elämää etten osaa olla erossa susta. Yritän tukahduttaa itteeni koululla mut ainaku yritän vaan olla, sä tuut mun mieleen. Joku viisas ihminen sano mulle joskus, että ikävä on välittämistä. Ja mulla on kauhee ikävä sua <3 Kaikki tää alko n. 6 vuotta sitten koulunpenkillä. Piirreltiin toistemme käsiin ja maailma oli niin huolentonta. Mutta nyt, asun täällä kaukana, erossa susta. Sä tunnet mut ehkä parhaiten. Sun kanssa voin jakaa surun ja ilon hetket. Silloin ku mun iskä kuoli sä olit se joka tuki mua ja tukee edelleen. Sun kanssa voin olla omaitteni.
We have so many beautiful memories