Muistan ja välitän.
Kukaan ei kaipaa,
Olen lähteny.
Kukaan ei muista.
Lähdin pois.
Kukaan ei itke vuokseni.
Minä itken.
Kukaan ei koskaan rakastanut.
Minä rakastin.
Kukaan ei koskaan katsonut puhuessaan silmiini.
Minä murruin.
Ette näe minua enään.
Ette ikinä.
Kaipaan teitä.
Te ette edes vaivaudu muistamaan.
Minä menen.
Nyt mieleeni tää,
Ystävyys jää.
Jos se siis sitä oli sinunkin kannalta.
Minä välitin.
Kuulin kuiskauksesi.
En enempää.
Vähän surumielisempi runosuoni iski joskus...
Ystävä, siitä on ikuisuus
Siitä on ikuisuus,
kun tavattiin.
Miksi muutit?
Miksi lähdit?
Olet ystäväni,
paras ystäväni.
Siitä on ikuisuus,
kun juteltiin.
Miksi et soita?
Miksi et vastaa?
En unohda sinua,
en ikinä.
Siitä on ikuisuus,
kun naurettiin yhdessä.
Miksi en kuule ääntäsi?
Oletko jo mennyt?
Mutta näen sinut huomenna.
Näeen sinut taas.
Kuulen äänesi.
Kuulen naurusi.
Ja toinen runo ^^)