Masennus eli depressio on mielialahäiriöiden (ICD-10 F3) ryhmään kuuluva psykiatrinen häiriö. Sitä luonnehtii koettu ja usein muillekin nähtävissä apeuden, melankolian, alavireisyyden, ja toivottomuuden tila, joka häiritsee sosiaalista ja päivittäistä elämää kuten unen saantia. Masennus on varsin yleinen sairaus, sillä arviolta n. 5–6 % suomalaisista kärsii masennuksesta.[1] Masennustilat ovat Suomessa yleinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Masennus onkin sekä yksilölle suurta kärsimystä aiheuttava sairaus että suuri kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma.
Masennus on yleinen ja edelleen alidiagnosoitu sairaus. Lähes jokaisella on jossain vaiheessa vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyviä ohimeneviä mielialan laskun tai surun tunteita, mutta suurimmalla osalla tilanne ei pahene masennukseksi. Siinäkin tapauksessa, että masennus puhkeaa, se jää usein toteamatta.[2] Vakavimmillaan masennus voi johtaa itsemurhaan. Masennus lisää myös fyysisen sairastuvuuden riskiä. Kliinisestä masennuksesta kärsivän ihmisen riski saada esimerkiksi sepelvaltimotauti on muuhun väestöön verrattuna jopa 2–3 kertainen.[3] ja ajankohtaisen masennuksen katsotaan olevan esimerkiksi korkean kolesterolin veroinen riskitekijä ajatellen sydäninfarkteja.