IRC-Galleria

Aloin tässä katteleen, että mitkä osat mussa ei aiheuta mulle heti välitöntä oksennusreaktiota.
Tulin siihen tulokseen että oikee käsi kyynärpäästä ranteeseen miinus noin 5 senttiä ranteesta ylöspäin.
Vasen käsi kyynärpäästä sormien tyviin asti.
Silmät osittain.

Hei, nyt tiiän miks mulla on nii monesti huono olo o.o
Lol XD

Sit ko älysin et ei hele, miten mä aion elää itteni kanssa vielä monta kymmentä vuotta, nii alko vaa huvittaa koko paska.

Sit aloin miettiin, että jotai hyvää mussaki on PAKKO olla. Aloin pohtiin luonnetta.
Pomotan jos vaan suinkin pystyn, toisaalta jos mulle sanoo että 'TEE NÄIN' nii yleensä teen jossei oo jotai inhottavaa.
Ärsytän aina ko mahollista. Oon kuullu lähes jokaselta tutultani vähintään kerran, että oon ärsyttävä.
Puhun liian isoon ääneen. Haluun tuulla kuulluksi ja huomioiduksi pienessä tutussa porukassa, joten lähes huudan kaikille, et mua varmasti kuunnellaan, jos joku pyrkii keskeyttää, kovennan ääntä.
Oon muka-hauska. Kerron juttuja, jotka ei naurata ketään muuta ko mua ja en pidättele itteäni nauramatta = nauran yksin muiden olessa sillai '.... joo tota...'

Voi että kuulostan muute tosi ihanalta persoonalta XD Tutustutaanko? ^ ^ eiku- : D

Seuraavana arvioitavana oli lahjat. Tää on kaikkein tärkein kohta mulle, koska ko ihmisellä on sellasia asioita, joissa on tärkee olla hyvä ja näin. Joillekki se on esim. ulkonäkö, joilleki se et on mahollisimman rakastettava persoona. Mun äitillä son esim. se et se haluaa olla hyvä äiti ja tehä kaikkensa meiän lasten eteen.
Mulla se on kysymättäkään lahjakkuus.
Mulle on turhanki tärkeetä olla hyvä asioissa ja saada kehuja siitä, että osaan (varmaan jotenki yhteydessä huonoon itsetuntoon? )

Asioita joista mulle on kerrottu että osaan nää:
Piirtäminen - piirrän tosi paljon ja nautin piirtämisestä kovasti ja saan monesti kehuja, mutta ongelma on just se minkä Jaakko mulle esittiki: ko en osaa piirtää ko animetyylin ja realistisen tyylin sekotusta. Sitä ei voi kattoo animena hyväksi eikä realistisena hyväksi. Se näyttää vaan oudolta ja siltä että olis varmaan ollu tarkotus piirtää erinäkönen.
Kirjottaminen - Oon saanu kehuja kavereilta, randomeilta foorumeilla, sukulaisilta ja opettajilta. Mutta silti musta ei vaan tunnu jotenki lahjakkaalta tän suhteen. Jos luen jotain omaa tekstiä nii son aina täyttä paskaa. Söpöt kohat on oksettavaa siirappia, angsti kohat on naurettavaa teiniangstia, horror kohat on söpöilysanastolla kirjotettu sekamelska,... En vaan... En vaa oikee osaa. Son surullista.
Laulaminen - Oon kuullu osaavani laulaa. Ja nautin laulamisesta tosi paljon. Oon vaan aika ujo laulaa muuten ko tosi tuttujen ihmisten seurassa ja yksisteni huoneessani. Rakastaisin osata laulaa, solis _ihanaa_. Olis siistii laulaa koulun esiintymisjutuissa. Mutta no can do, ko vertausasteikko on sellanen että siellä parhaimmilla pisteillä on kaikenmaailman Kyuhyuneja, Ryeowookeja ja Yesungeja nii hieman ehkä alemmuuskompleksi iskee.
Uiminen - Kyllä mä pysyn pinnalla. Oon suorittanu uimapriimusmaisteri (korkein mahollinen arvonimi uinnissa...) nimikkeeseen vaadittavat osa-alueet ja saan siitä pian diplominki, mutta jotenki se tuntu tosi helpolta. Sillain että, jos vaan uskaltaa sukeltaa ja hypätä pää eellä kolmosesta nii loppu onki iha helppo homma. Joten tuntuu ettei soo mitään lahjakkuutta vaan iha perus uimataitoa.
Tanssiminen - tätä en aio ees väittää osaavani. En ees vitsillä. Halusin vaa purkaa ajatuksiani tanssimisesta. Tanssiminen on mulle niinku joku vetäis multa paidan pois keskellä koulua ja kaikki naurais mun ympärillä ja haukkuis mut lyttyyn. Se vaan jotain nii traumatisoivaa. Kenenkää ei tartte ees olla kattomassa mua ko alan melkei itkee ko ahistaa. Mulla kesti noin puolituntia oppia kolmen pienen käsiliikkeen sarja. Oikeesti. Son aika jännä etten sanois. Oikeesti. Se No Otherissa oleva Sungminin laulama kohta missä ne vaan seisoo paikallaan ja tekee sen käsijutun. Puol tuntia. Ja koko ajan oli sellanen 'ei helvetti... apua apua... ÄÄH' olo.

Oon niin lahjakas! O-M-G~! Oon kyllä sellanen moniosaaja. Siis... yleensä ko ihmiset haluaa olla hyviä jossain ja keskittää kaiken huomionsa siihen, nii niistä tulee hyviä siinä. Minä sen sijaan... Kokeilen viittä miljoonaa eri juttua ja suhtaudun kaikkiin todellisella intohimolla, mut vaa huomaan että oon iha paska siinä ja siis todella lahjaton.
Ja se satuttaa.
Se on harmi.

Ja sit mä vaan haluun nauraa ko ei tää oo tottakaan. Oikeesti XD