30.12.2007 klo5
heratys kello soi. ylos. laukut pakataan. raahaan naapuriin eli Gilleille. aamupalaa Danielin Gillin kaa. taxi pihassa klo 6. eli siina tutistaan taxissa matkalla bussi pysakille kaupungin toisella puolella. ei paljoa liikennetta viela. ilmottaudutaan Swiss Travelers linkulle. Otetaan paikamme aivan linkun peralla.
mun ajatukset: voi ei toivottavasti ei tuu matka pahoinvointia. tie pokharaan on melko mutkainen pujahdellessaan vuorten lapi.
Linkkuun nousee mies jolla on vahva britti aksentti. hanelle koitetaan selventaa missa hanen paikansa on mutta han ymmartaa etta hanelle ei ole paikkaa linkussa. loppujen lopuksi han loytaa paikkansa takapenkilla meidan vieresta. Tutustuttiin melko nopeesti. Nimi: Edwood, syntyavuosi: 1979, Englantilainen, asuinpaikka: Japani, ensimainen kerta Nepalissa tuli Kiinan ja Tiibetin eli Kiinan kautta.
Bussi paasi liiikkeelle ja matka Kathmandun portille oli yllattavan lyhyt oltiin onnistuttu valttamaan tavanomaiset ruuhkat jotka yleensa kohdataan matkalla pois katandun laaksosta.
eli portista lapi. moottori pois paalta ja lasketaan tieta pitki alas. ensimmaiset ihmiset oksensivat noin puolen tunnin sisalla.
Kerroimme Edwoodille tarinoita linkuista jotka olivat syoksynneet tielta ja pudonneet rotkoon. tarinoitamme kuvitivat maisemat. Muumuassa rekka joka oli kyljellaan aivan rotkon reunalla pienitonaisy ja se vierisi alas.
Pysahdyimme pienen ravintolan pihalle aamupalle. Jonoja ei tietenkaan ollut vaan piti kurotella ihmis lauman yli ja huutaa " eh dai tinta chia! toast koti lakso?" (isoveli kolme teeta! paljon pahtoleipa maksaa)
Mun yritykset olivat melko turhia. Mutta Danielilta homma tuntui sujuvan lisaamalla oikeat kasi liikkeet ja tietenkin pituus ja aanen voimakkuus auttoi. Viihdoin saimme saimme kuppimme nepalilaista teeta. eli maidossa keitetty, runsaasti sokeria ja muita mausteita kuten kaardemummaa. Pakko sanoa etta tee oli parasta mita olen juonut aikoihin. aromit tuoksuivat ja mausteety maistuivat vahvasti.
Linja-auto toottasi pari kertaa melodian joka oli tullut hyvin tutuksi matkanvarella. Ja kynisti mylvivan mootorin. hitaasti kaikki 30 matkustajaa kapusivat takaisin kyytiin. Mina, Daniel ja Edwood muiden joukossa. Tutustuimme Nepali perheeseen jonka vanhin poika oli ollut vaihdossa tanskalaisessa yliopistossa ja kutsunut Tanskalaisen pojan Johannesin kylaan. Nuoremmat perheen lapset roukuivat hanessa kuin... ei oikein ole kuvaavaa termia. Perhe oli kovin antelias eika meinannut uskoa millaan kun olimme saaneet tarpeeksemme maistiaisia, kuivatusta riisista, pahkinoista, pavuista ja muusta mita en osaa nimeta.
to be continued after A SHORT BREAK
Kun olimme ajaneet semmoisen 60-70km eli noin 3 tuntia matkamme pysahtyi. ajattelimme ei mitaan normaalista poikeavaa ja jutelimme rauhassa kaikea mahdollista. Nauroimme toistemme passi kuville ja huvittaville kansiteksteille. ihastelimme vanhoja viisumi merkintoja. mun uudessa passissa ei tietenkaan ollu muutakuin nepalin viisumi :(
Kahden tunnin kuluttua paatimme ojentaa jalkojamme ja kayda katsomassa mika oli tilanne kun useat ambulansit olivat ajaneet ohi. Kavelimme jonkin matkaa ja kuuntellimme ihmisten keskusteluita sivusta. Meille selvisi etta kuukausi sitten lahi kylan asukkaan yli oli ajanut bussikuski ja kylan asukkaat olivat tukineet tien. Nepalilainen tapa on etta kuski joka ajaa ihmisen paalta maksaa joko elavan henkilon sairaalamaksut tai kuoleen henkilon hautajais kulut. Koska hautajais kulut ovat yleensa pienemmat kuin sairaalamaksut kuskit usein peruuttavat ihmisen yli varmistaaksen etta henkilo on kuollut. Tama kyseinen kuski ei ollut maksanut hautajais kuluja ja kylalaiset vaativat rahojansa.
500 kylalaista ainoalla maanhalki kulkevalla tiella on melko tehokas keino saada huomiota. Poliisit eivat tienneet mita tehda koska kylalaisilla oli oikeus rahoihin mutta kuinka saada ne ei niita voinut vaatia keltaan.
Koitimme selvittaa olisiko mahdollista kantaa laukut tukoksen toiselle puolelle ja etsia linkku joka olisi kaantymassa takaisin pokharaan pain. meille kerrottiin ettei se olisi hyva idea. Tukos paikalle olisi kuulema 8km ja siita viela matkaa loytaa linkku joka aikoisi kaantya.
Kun tunnit kuluivat paatimme lahtea etsimaan paikkaa jossa loytyisi kannykalle verkoa. Kuljimme tieta edes takasin. koitimme paasta lahelle joka jossa olisi avoimempaa. koitimme kiiveta polkuja pitkin ylos vuoren huipulle. Ei loydetty verkoa joka paastaisi lapi muut kuin hatapuhelut ja niitakin vain harvoissa kohdissa. seuraava missiomme oli kavella tieta eteen pain lahimpaan kylaan. Kylaan oli vain noin kymmenisen minuutin kavely. Kylan puhelin linjat eivat kuitenkaan olleet kunossa.
Kylassa soimme nuudeleita ja joimme sitruuna teeta koska maito oli loppu. (juon kylla yleensa mustaa teeta mutta se ei kuulu takalaisiin tapoihin).
noin 8 tunnin odotuksen jalkeen jalleen liikkeelle. hyppasimme linkuumme joka tuli meita vastaan kavellessamme takaisin sen luokse.
saavutimme mukavan vauhdin ja ajoimme alle tunnin verran kun matkamme pysahtyi jalleen kerran talla kertaa liikenne ruuhkaan joka johtui tuhansista autoista jotka olivat kertyneet jonoon yli 8 tunnin aikana. Koittakaa kuvitella. 8 tuntia linja-autoja, rekka-autoja, henkiloautoja, minibusseja, takseja, moottoripyoria. ainoalla tiella joka halkaisee maan. Kapea tie joka mutkittelee yksi kaista kumpaakin suuntaan. maassa jonka vakiluku on noin 30 miljoonaa. (tosta vikasta luvuste en oo varma)
tama tukos kesti muutaman tunnin myos, sen verran etta kerettiin nukua, kavella lahimpaan kylaan, iltapalalle, ostaa kortti pakka, tehda uusi soitto yritys.
paasimme liikkeelle juuri hamaran koitettua.
Ajettuamme pari minuuttia naimme kyltin "8km to riversidesprings" Daniel ja mina hihkaisimme ilahtuneesti olemme melkein puolessa valissa. Edwood tais vahan kahistua.
ajoimme taas sen tunnin ja taas pysahdyttiin talla kertaa emme saaneet syyta selville. Olimme melko uupuneita. vihdoin siina kello 23:30 aikoihin kun olimme ohittaaneet ison kylan nimelta Mugling saimme puhelin yhteyden niin kathmanduun Danielin vanhempiin kuin myos pokharaan Parsidiin jonka luona aijoin yopya. Toivoimme viela saapuvamme Pokharaan kolmen aikoihin yolla. Daniel joka oli menossa trekaamaan(vaeltamaan) jomsoniin oli lento joka lahtisi 6:30 pokharasta. Kysyin Parsidilta etta voisiko han hankkia Danielille vuokratavakssi -10 asteen makuupussin 7 paivaksi. Meidan suureksi hamastyseksi Parsid sanoi etta se olisi helpoa. huom oli melkein keskiyo.
Paatime nukua pari tuntia mutta se ei heti onnistunut olimme niin vasyneita etta kaikki vain nauratti ihan mielettomasti rupesimme kaymaan elokuvien keskusteluja lapi. Nyt tiedan usean leffan jonka haluan nahda mutta tiedan tapahtumat ja vuorosanat ulkoa :P
viihdoin yksitellen muiden matkustajien iloksi vaivuimme uneen. herasin kuuden maissa oltiin liikuttu yhden rekan mita verran. odottelin muitten heraamista. Daniel herasi 6:36 ja mina heti omaa ilkikurisuutani naytin hanelle heti kelloa. han oli juuri myohastynyt lennoltaan.
Kun Edwood herasi lahdimme etsimaan aamupalaa.
saimme teeta ja nuudelia. saimme myos pestya kasvot ja mina kaivoin meikkipusista peilin johon kumpikaan edwood ja daniel eivat uskaltaneet katsoa.
Linja-auto lahti liikkeelle 11 aikaan. sita ennen ehdimme tutusta kahteen intialaiseen nuoreen. joiden kanssa pelasimme korttia. heidan puhe tapansa oli hyvin sivistynyt. en tieda oliko se
arsyttava vai vain allistyttava. "would you distribute the cards"
to be continued after a longer break
Matka tasta eteenpain sujui nopsasti. Rakennus tyyli muuttui vahitelleen niin pokhara maiseksi etta tiesimme olevamme lahelle. eli kun tuttu kukkula oli kierretty ja pitka silta ylitetty ja Upea Annapurna region (lumi vuoret jotka koreilevat suurina valkoisina aivan lahella pokharassa) tulivat nakopiiriin...
Ja kun ajettiin pokharan kaupungin portin lapi riemuhuudot linkuss raikuivat.
"I took a bus between pokhara and kathmandu and I arrived" on nyt hyvin suosittu sisapiiri vitsi jonka alkuperaa en rupea nyt selittaa.
Alkuperaisesta 30 matkustaja oli jaljella enaa meidan lisaksi alle 10. Muut...
onnittelen sita joka on jaksanut lukea taman paivakirja otoksen pienimaistiainen pitkasta...